ERKKI KERTOO syntyneensä
savusaunassa Öllölänjärven rannalla. Poika oli nelivuotias, kun perhe muutti
lähellä olevaan Tuupovaaran Hoilolan kylään. Se on osa entistä Korpiselän
kuntaa ja alueella on edelleen vahva ortodoksikulttuuri. Isä oli metsätyömies.
Samoja hommia teki Erkkikin vielä teini-iässä. Harrastus kirjoittamiseen löytyi
kotikylän opintokerhossa, mutta lisää potkua asiaan tuli keskikouluvuosina
Tohmajärvellä. Vaikka erityislahjakkuuden huomasivat ensimmäisinä opettajat,
myös edelleen joukossamme vaikuttavat Erkin ikätoverit muistavat saman asian
ollessaan hänen koulukavereitaan.
KESKIKOULUN jälkeen alkanut
työura lähti liikkeelle Kiteellä ilmestyvässä paikallislehdessä
aputoimittajana. - Varmaan se, että esitin muita hakijoita pienemmän
palkkatoivomuksen, oli syynä kun minut
valittiin tehtävään, Erkki näin jälkikäteen asiaa muistellessaan lohkaisee. On
aihetta arvella, että toimituksessa opittiin pian arvostamaan nuoren miehen
asiaan pitäytyvää kirjoitustyyliä. Nähtiin sekin, että tulokas sopeutui
hiljaisen vaatimattomana nopeasti porukkaan tekemättä turhaan numeroa
itsestään. Ensimmäinen pesti jäi lyhyeksi, kun muutamaa kuukautta myöhemmin
avautui aluetoimittajan paikka maakuntalehteen. Kuten jo kerrottiin, siinä
työssä vierähtikin neljännesvuosisadan mittainen jakso. Jormanaisen
kirjoitustyyli oli asiapohjalla, turhaa revittelyä hän ei ole harrastanut.
Toimittajanakin asiat olivat paperilla niin kuin kunnon käräjäkirjurilla
aikoinaan.
MAAKUNTALEHDESSÄ julkaistu
Kiteen kulmilta -pitäjäpakina oli aikanaan seurattu palsta. Siinä Jormanainen
ilmeisen hyvin informoituna kirjoitti tavallisimpana aiheenaan kunnalliselämän
tapahtumat. Virkamieskunnan ja johtavien luottamushenkilöitten luottamus
säilyi, liikaa "juonipaljastuksia" Erkki ei tehnyt. Samoihin aikoihin
sijoittuu P-K:n läänin taidetoimikunnan journalistipalkinto, joka hänelle
myönnettiin vuonna 1979.
AIKANAAN 2000-luvun alussa syntyi pari yrityshistoriikkia kiteeläisille tilaajille. Ulkoisilta mitoiltaan pieni, mutta sisällöllisesti varsin arvokas teos myös dokumenttina on Erkin kirjoittama Leipää ja lirkutuksia, Topi Lipsasen kunnallinen elämä. Viimeistään tämän kirjan jälkeen lukijalle avautuu se, millaisella näköalapaikalla aluetoimittaja "Topin vuosina" oli. Kirjan painos oli vain 300 kappaletta, joten kaikille halukkaille ostajille sitä ei riittänyt. Jormanaisen kirjallinen tuotanto painettuina teoksina on syntynyt vuosituhannen vaihteen jälkeen ja työ jatkuu edelleen. Muotoina ovat olleet novellikokoelmat ja runot, joita on painettu kirjaksi viimeisinä. Myös kalevala-runon tiukka nelipolvinen trokee Erkille on selvinnyt asian teoriaa opiskellen. Sen taidon hallintaa voi katsella hänen tänä vuotena ilmestyneestä kirjastaan Hoilolan kylä komia. Kirjassa on myös suorasanaista kerrontaa Hoilola-teemassa. Vuosina 1960-2020 syntyneitä runoja on koottu toiseen kirjaan, jonka nimenä on Seitenviis. Tämä kultahäävuotena ilmestynyt teos on omistettu perheelle, sukulaisille, ystäville ja tuttaville aikaan kun mies täytti 75 vuotta.
Toimittajan ammatista ei pääse irti jos sattuu olemaan sopivia kohteita vaikka kuvaamiselle. Erkki on lenkillä kameran kanssa, tällä kertaa Kiteen keskustassa.
Hiljaa hyvä tulee, on miehen eräs motto. Niin on tullutkin, työnjäljestä päätellen. Monesti tekstin laatija voi kokea olevansa palapelin rakentaja, jolla paloina ovat sanat. Kun paremmin tutustuu Jormanaisen kaunokirjalliseen tuotantoon, avautuu palapeliä monin verroin rikkaampana kirjoittajansa luoma maailma, moni-ilmeinen kuin kaleidoskooppi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti