Muistoja vanhemman ajoneuvotekniikan piiristä

Kesän mittaan on taas monilla paikkakunnilla tapahtumia, joiden innoittajina ja hengissä pitäjinä ovat vanhat koneet ja laitteet. Kävijäjoukossa on kaikenikäisiä, mutta vahvimmat elämykset koetaan vanhimpia ikäluokkia edustavan porukan piirissä Nuoremmilla ei ole samanlaista kokemusta niiltä ajoilta, jolloin tekniikka oli vielä helpommin ymmärrettävää, korjattavaa ja ylläpidettävää kuin vaikkapa tämän ajan tietokoneohjatuissa autojen moottoreissa, jopa traktorien monimuotoisessa hallintatekniikassa.
Monissa alan "ropinoissa" on tullut käytyä. Satoa niistä löytyy Pajapellon nurkan blogeistakin, jos viitsii historiaa taaksepäin kahlata. Tuorein kokemus on Puhoksen perinnepäivistä viikonvaihteessa 6.-7. heinäkuuta. Itseäni puhuttelivat vanhan moottoripyörät, joita sinne tuotiin mm. VMPK:n Pohjois-Karjalan aluekerho Itämaankiitäjien toimesta. Myös muutamat vanhat autot toivat mieleen mukavia muistoja 1950-1960 luvuilta.

 

"Uusi" Ford Anglia taisi tulla markkinoille vuonna 1959. Se oli moottoriltaan edellistä Angliaa paljonkin nykyaikaisempi. Edeltäjän kone oli vielä sivuventtiilimallia. Tässä Anglia 1000-mallissa, jota kuva esittää, li siis 1000-kuutioinen nelisylinterinen moottori uskomattomilla sylinterinmitoilla. Iskunpituus oli vain 48,41 milliä! Porausta oli sentään 80,96 mm, mutta ymmärrettävästi vääntö näin lyhytiskuisessa moottorissa ei ollut sen vahvin ominaisuus. Tehoa oli tosin 40 hevosvoimaa, mutta vääntöä vain 75 Nm.

 

Sama Anglia-malli, mutta auto on eri yksilö, omistaja on Pentti Luukkainen. Moottori on nykyaikainen sen ajan katsojan silmällä. Siisti ja asiallinen konehuone on muutenkin. Myöhemmin tuli tarjolle malli Anglia 1200. Siinä oli iskunpituutta 10 milliä lisää, jotka avittivat koneelle entistä 1000-mallia selvästi paremman väännön. (Kuvat ylä- ja alapuolella).

Neuvostoliittolainen Pobeda oli tuttu näky suomalaisilla taksiasemilla 1950-luvulla. Samaa autoa valmistettiin Puolassa Warzava-nimellä. Niitäkin tuotiin Suomeen huomattavan paljon. Seuraajamalli neuvostoautona taksiin oli Volga, joka olikin linjoiltaan varsin onnistunut muuten niin parjatusta neuvostomuotoilusta puhuttaessa. Kuvan Pobeda nähtiin Puhoksessa tänäkin kesänä.

 

Varsinkin 1950-luvun loppupuoli oli moottoripyörien kulta-aikaa.. Monet suuret saksalaiset tehtaat suolsivat tuotantolinjoiltaan mitä hienoimpia ajokkeja. Vaikka Bemarit unohdettaisiin, oli Donau/DKW, NSU, Zyndapp ja monta muuta. Itäpyörien invaasio 1940-luvun lopusta lähtien Suomeenkin muistetaan, ja brittipyörät olivat 1950-luvun lopulla edelleen hyvässä kehitysvauhdissa. Itävallassa taas tehtiin upeita Puch-malleja. Niiden erikoisuus oli kaksitahtinen kaksoismäntämoottori, jonka käyntiääni oli kaksitahtiseksi harvinaisen "sivistynyt". Lopputuotannossa olivat SGS-mallit, jollainen on kuvassa yllä. Niitä valmistettiin 175- ja 250-kuutioisina. Erikoista on, että Tunturipyörä Oy Suomessa sai oikeuden koota SGS-malleja täällä. Sen tuotannon loppumisen syy lienee ollut kaksipyöräisten kaupan yleinen hiipuminen 1960-luvulle tultaessa.

 

Puch-tuoteperheeseen kuului myös Puch Roller, Suomeen tuotiin 150-kuutioista mallia. Tehdas halusi osansa suosiossa olleesta skootteri-buumista. Kuvassa on Puch-skootteri, joita niitäkin sivumennen sanoen koottiin pieni erä Tunturipyörä Oy:n tehtaalla.

 

Suomen MZ-kerho, tuttavallisemmin Mitsi-porukka, järjestää omia kokoontumisiaan jokaisena kesänä. 1950-luvulla olivat tuotannossa mm. 175-ja 250-mallit. Sitä aikaa edustaa tämä hieno sivuvaunullinen MZ. Omistaja on Itämaankiitäjien joukosta. Ellen aivan väärin muista, samaan runkoon tehtiin myös 300-kuutioista mallia.

 

 

Sunbeam S8 j S7 olivat eräitä hienoimpia brittipyöriä 1950-luvulla. Kiteellä sellainen oli Potoskavaarassa Juvosen veljeksillä. Erityisesti huomio kiintyi veljesten ajopelin muhkeaan rengaskokoon, joka merkinnöiltään oli 4.50-16" edessä ja 4.75-16" takana.

 

Ariel oli arvostettu malli brittiajokkina. Moottoreina oli 350- ja 500-kuutioisia malleja. Moottorin kokoa on muuten vaikea tunnistaa, mutta kun tietää 500-mallissa oleva sylinterissä kaksi jäähdytysripaa enemmän kuin pienemmässä, iskutilavuus on arvattavissa.

 

Edelleen Puhoksessa lauantaina 6. heinäkuuta. Etualalla on eräs hieno motskari, britti sekin. Kyseessä on BSA C15, jollaisesta löytyy vuosia sitten tehty laaja juttu tässä blogissa (Lue täältä: http://kankaalanpekalta.blogspot.com/2016/10/nostalgiaa-bsa-c15-brittihelmi-1960.html ).Sytytys ei ollut enää magneetolla, vaan akku ja puola tuottivat tarpeelliset kipinät. Moottori-vaihteistopaketti oli nyt yhtenäinen, vaikka aikaisemmin britit käyttivät erillisiksi koteloituja vaihteistoja ja ensiövälityskin oli niissä rakenteissa purettavissa erillisenä osana.

Kun tarinan alussa oli kuva autosta Anglia 1000, sen moottorin ohutta vääntöä tuli arvosteltua. Laitetaan vastapainona tähän loppuun kuva kiteeläisen Pentti Luukkaisen toisestakin ajokista, Chevrolet Impalasta. Malli on 1975. Pentti Luukkainen omana persoonanaan oli jo esillä eräässä alkuvuoden 2019 Pajapellon nurkasta-blogijutussa. Letukoissa V8-koneiden iskutilavuudet olivat 5,7-litraisista 7,5-litraisiin. Tämän autoyksilön kone asettuu yli 6 litran iskutilavuudellaan noiden lukemien välimaastoon. Ainakaan väännön puutteesta tätäkään Impalan moottoria ei voi syyttää.
Juttu Pentistä löytyy kun klikkaat:
http://kankaalanpekalta.blogspot.com/2019/04/aktiivimallia-pentti-luukkaisen-tapaan.html