Uuteen vuoteen uusin toivein

Vuosi vaihtui, joulut ja uudet vuodet ovat takana, loppiainenkin. Korona piinaa edelleen, rokotteita odotellaan, mutta taitavat olla vielä aikojen takana. Elämänusko pitäsi säilyttää, vaikka esimerkiksi harrastuksia ei voi jatkaa ainakaan jos kyseessä on ryhmien toiminta. Kuorot sun muut ovat jäissä. Kirjoja sentään saa lainata ja lehtiäkin lukea. Niihin ei AVI sentään ole määräyksillään puuttunut. Samoin luontoa voi ihailla. Tosin kaamoksesta toipuva maisema on jokseenkin  harmaa. Komeaa kuuraa puihin on jonkin verran kertynyt. Siksi katselin kameran linssien läpi tämänpäiväistä maisemaa.

 

 

Tässä suhteessa pitää palata historiaan. Tammikuun lopussa ja helmikuun alussa vuonna 2010 maisemia koristi uskomattoman hieno kuurapeite, joka pysyi puissa liki kaksi viikkoa. Arkistokuva on niiltä ajoilta kuva mökkimme ohi kulkevan pikkutien yllä komeilevasta kuuraportista, kuin holvi ikään!

 

 

Paikka on sama, maisema melkein ennallaan. Nyt kuuraa on vähemmän. Tämä otos on päivältä jolloin USA:n uusi presidentti Joe Biden vannoo virkavalansa. Siis 20. päivä tammikuuta 2021.

 

 

Joulukuusimetsää melkein, mutta jo siitä reilusti ylikasvanutta. Lumi on tarttunut oksiin ja kuura sitä täydentänyt. Olisikin aikamoinen karisteleminen, jos noista jonkun yksilön pirttiin veisi. Mutta tosiasiassa  näitäkin puita hätyytellään seuraavan kerran vasta ensiharvennuksessa vajaan kymmenen kuluttua.

 

 

Kiteenlahden maantie pyyhkäisee kohti peltoaukeaa. Kuuraiset puut täälläkin kertovat ettei muokkaustöitä ja kylvöjä tarvitse suunnitella vielä moneen kuukauteen.

 

   

Alkaa olla parikymmentä vuotta siitä kun istutimme Pajapellon nurkan mökin itäpäädyn kaunistukseksi kolme vuorijalavaa. Alku oli hankalaa, jänikset olivat innoissaan päästä jyrsimään taimien kaarnaa. Aika moneksi talveksi ne piti verkoilla suojata. Kun istutimme taimet, niistä kerrottiin nopeasti kasvavan jopa 17,5 metrin korkuiset puut. Tosiasiassa nopea kasvu on alkanut vasta viitisen vuotta sitten. Nyt vuosikasvu on helposti liki metrin luokkaa. Komean lehtevät puut näistä onkin nyt kehittyneet. Oksia on pitänyt leikata muutaman vuoden välein, että puut olisivat muodoiltaan jotenkin symmetrisiä. Tähän kuvaan ne ovat saaneet kuurapeitteen.

 

 

Yksi maamerkki maisemakylässä on Kankaalan talon kohdalla oleva isojen kuusien rivi.Vanhin setäni oli syntynyt vuonna 1900. Hän muisteli, että kun oli rippikouluiässä, kuuset olivat vasta alle kaksimetrisiä taimia. Niillä on siis ikää reilusti sata vuotta. Nyt aletaan huolestua siitä, että kova myrskytuuli saattaisi kaataa kuusia lähellä olevan talon päälle. Todennäköisesti sydänlahoja yksilöitä tästä noin viidentoista puun rivistä löytyy. Jos ja kun puut kaadetaan, maisema muuttuu paljon. Uusia puita toki voi istuttaa, mutta ihmisiällä mitaten vie pitkän ajan ennen kuin uusi komea puitten rivi kaunistaa talon ympäristöä.

 

Viime keväänä kaadettiin lukuisia isoja puita kivikirkkomme läheltä. Maisema menetti siinäkin jotakin aitoudestaan. Kovaa materiaalia oleva rakennus kaipaa ympärilleen jotakin joka pehmentää vaikutelmaa. Isot lehtikuuset olivat siinä mielessä komea lisä kivikirkon ilmeeseen. Onneksi ihan jokaista puuta ei kaadettu. Ehkäpä silmä tottuu uuteen näkymään. Kirkkoa ne puut eivät mahdollisella kaatumisellaan uhanneet. Kivirakennus ei vähästä hätkähdä ja tässä tapauksessa matkaakin oli niin paljon, että hakkuille oli varmasti jokin muu syy.

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Ihan meinasi unohtua, että jonniinmoisia konemiehiähän tässä ollaan. No, virhe voidaan korjata ottamalla tänne loppuun muutama kuva harrasteajokista joka kiltisti on ollut tallissaan tuossa vajaan kilometrin päässä. Äsken se sai alleen uudet eturenkaat. Pakkanen hellitti ja dieselin sai kevyesti käyntiin, joten koeajo tehtiin tänään aamupäivällä, ikään kuin Bidenin virkavalaa odotellessa.

 

 

Siinähän se Fordin kolmipyttyinen pyöriä hyrisee pikkupakkasessa. Kone on kunnossa; savua ei putkesta tule eikä öljyä pala. Kuvat ylä- ja alapuolella.

 

Varmemmaksi vakuudeksi otos hieman lähempää. Uudet on etuset, ei siitä mihinkään pääse. Takarenkaissa ovatkin täydet pinnat. Eiköhän noilla vielä monet sienestys- ja marjastusmatkat saane ajeltua!

 

Blogi Pajapellon nurkasta on viime viikkoina hieman lepäillyt. Odotellaan rauhassa, ehkä niitä tarinoita alkaa taas syntyä kun kevättä kohti mennään. Aiheita on mietinnässä ja paljon kiinnostavia kuvia, uusia ja vanhojakin, odottelee esille pääsyään. Kyllä se siitä taas lähtee!