Pajapellon nurkasta: Kesän kuuma jakso huipentui hienosti

Ainakin tässä vaiheessa ohrapelto lupaa hyvää satoa. Toivottavasti loppukesäkin on suotuisa.

Kuumia aikoja on ollut: Suomessa mitattiin juhannuksen kahta puolen monia aikaisempia ennätyksiä hipovia päivälämpötiloja. Pajapellon nurkan mittarikin kapusi useana päivänä yli kolmenkymmenen plusasteen lukemiin. Säilörehut saatiin talteen ihannekeleissä juuri juhannuksen aikaan. Nekin jotka tekivät kuivaa heinää, ennättivät saada sadon talteen viikkoa myöhemmin.

Tiistaiaamuna 5. heinäkuuta piti rastaitten varalle edellispäivänä tehty rakennelma pystyttää uudestaan. Pari tuntia siinä taas kului.

"Ilmavoimien" hyökkäykset eivät onnistu, verkkoseinä on este. Raakileita on paljon, joten nyt kun vielä saatiin sadetta, kypsiä marjoja alkaa kehittyä kiihtyvään tahtiin. Kolmeen kertaan mansikkamaa ennätettiin jo sadettaakin, mutta nyt se ei ole muutamaan päivään tarpeen.

Satoa on päästy korjaamaan jo kahtena päivänä. Jatkossa määrät tulevat kasvamaan, kun kypsyminen pääsee täyteen vauhtiin.

Yksi hyvä asia vanhenemisessa on; oppii iloitsemaan pienistäkin asioista. Kuten vaikkapa näistä isosta mansikoista.

Maanantaina 29. kesäkuuta oli lämmin ja aurinkoinen sää. Tiistaiaamuna alkoi tuuli puhallella siihen malliin, että kohta tapahtuu. Illan koittaessa kehittyi sade ja myrsky, joka teki tuhojaan monessa paikassa. Olimme juuri edellisenä päivänä saaneet valmiiksi jokakesäisen rakennelman, mansikkamaata rastailta suojelevan verkoilla päällystetyn kehikon. Tiistai-illan lopputunteina sekin oli kokenut täystuhon. Vettä oli sademittariin kertynyt kymmenisen milliä ja seuraavina päivinä sitä tuli vielä viitisen yksikköä lisää. Ankara kuumuus ja pitkä pouta oli kuitenkin jo saanut aikaan vahinkoa laidunmailla ja tuorerehunurmien sängetkään eivät kyenneet alkamaan uutta kasvua. Pieni sademäärä ei jaksanut ponnistaa nurmen kehittymistä käyntiin.

Kesäinen sää on siis suosinut meitä ainakin lämmöllä. Kuitenkin lähes jokainen alkoi jo toivoa kunnon sateita, kun pihanurmikotkin alkoivat ruskistua poudan kynsissä. Siksi oli hyvä uutinen, kun säätiedoissa alettiin heinäkuun ensimmäisen viikonvaihteen lähestyessä lupailla säätyypin muutosta. Viljelijängeeneihin edelleen addiktoituneena seurailin pilvien kulkua ja tuulen tohinaa varsinkin sunnuntain vastaisen yön aamupuolella. Noin kello 6.30 sunnuntaiaamuna alkoi hyvää ennustava ropina. Iltaan mennessä sademittariin oli kertynyt vesimäärä 18 mm. Se oli hyvä alku. Lisää oli luvassa. Nyt sateen ääniä alkoi kuulua jo puolilta öin, heti vuorokauden vaihduttua maanantaiksi. Hyvää sadetta jatkui tuntien ajan. Ei liian rankkana, joka olisi saattanut vahingoittaa jo pitkiksi kehittyneitä viljakasvustoja.

Hulppeat 32 milliä on yhden vuorokauden sadeannokseksi melkoinen määrä.

Vielä aamukahvin aikaan ropsahti jokunen sadekuuro. Piti ihan ottaa kamera matkaan ja käydä katsomassa mittarin tilanne. Jokseenkin tasan vuorokausi oli kulunut sunnuntaiaamusta. Vettä saatiin siinä ajassa täydet 32 milliä. Saattaa olla että kuluvan maanantain mittaan tulee vielä muutama ropsaus lisää.Viljelijän on syytä olla tyytyväinen, ottaa miltei hattu kouraan. Tällä vesimäärällä kasvustot pärjäävät seuraavat kaksi viikkoa. Viimeistään sitten saisi sataa jälleen. Kaura- ja ohrakasvustot ovat kriittisessä vaiheessa, molemmat lajit röyhylle tai tähkälle tulossa. Peltonäkymä muuttuu nyt nopeasti, viikon kuluttua monet pellot näyttävät jo valmistumista odottavalta viljalta.

Ohran tähkälle tulo on suunnilleen normaalissa aikataulussa.

Vanha kansa puhui kauran tulosta "ripselle". Nykyään kehitysvaihe tunnetaan röyhylle tulona. Tähän peltoon kaura kylvettiin jo 10. toukokuuta, mikä selittää aikaisen kehityksen. Siihen aikaan kun heinät laitettiin vielä seipäille, isännät puhuivat kauran muuttuvan orasvaiheesta röyhylle juuri niitten viikkojen aikana kun seiväsheinät kuivuivat. Normaalisti se tapahtui heinäkuun 15. päivän tienoilla. Tällä pellolla ollaan siis hyvinkin aikaisessa (kuvat ylä- ja alapuolella).