Maankäyttölaki 75v. Haavena oma tupa - ja omaa maata

 

Nyt jo seuraavaa sukupolvea edustavien Terhi ja Jarkko Makkosen tilan pihapiiri Sikosuolla kertoo toimivasta maatilasta. Omaa peltoa on useitten kauppojen ansiosta yli 70 hehtaaria ja kaikkiaan viljelyssä on likipitäen 85 hehtaarin ala. Keskimääräinen lypsylehmien määrä on viime vuosina ollut noin 45. Navetan viimeinen laajennus on vuodelta 2012.

 

 

Makkosten asuintalo on pääosin saman näköinen millaiseksi se aikanaan rakennettiin. Seinä- ja kattopinnoitteita toki on uusittu.

 

Talon navettarakennuskin on useaan kertaan laajennettu. Sikosuo-kuvat ovat Makkosten omista kokoelmista.

 

Suomeen muodostunut torpparilaitos alkoi kehittyä jo 1600-luvulla. Isojako toi mukanaan suuret tilusjärjestelyt, mutta myös vahvisti torppien asemaa. Itsenäistymisen vuosina lainsäädännöllä tehty torpparivapautus antoi omistusoikeuden noin sadalletuhannelle torpparille, mäkitupalaiselle tai vieläkin pienempää aluetta lampuotina hallinneelle. Väinö Linnan kuvaus Koskelan perheen torpparikohtaloista on kärjistetty. Suurimmalla osalla torppareita suhteet kartanonisäntään olivat kunnossa, vaikka toive "omasta maasta" olikin vahvasti odotuksissa.

VAPAUSSODAN jälkeisinä vuosina asutustoiminta oli edelleen käynnissä ja taas lohkottiin uusia tiloja. Nyt tavoitteena oli maaseudun tilattoman väen työllistäminen ja asuttaminen oman maatilan avulla. Talvisodan syttyminen keskeytti tämän kehityksen, mutta päätyttyään asetti uudet ja suuret haasteet toiminnan tehostamiselle.

Kiireessä säädetty pika-asutuslaki tavoitteli siirtolaisväestön asuttamista läntisemmälle alueelle. Osalle joukosta pyrittiin hankkimaan tiluksia joilla oli valmista peltoa, mutta myös niin sanottuja kylmiä tiloja perustettiin. Välirauha kesti vain runsaan vuoden, mutta lyhyessä ajassa ennätti syntyä noin 8000 uutta maatilaa, joista osa jo sai asukkaat ennen jatkosodan alkua.

 

 

Kiteenlahden kylään kuuluva viimeinen asuinpaikka Säynejärven rajalla on vuonna 1952 Oskari Pulkkiselle muodostettu kylmä tila. Oli vuosi 1964, kun se siirtyi Alpo ja Impi Timosen omistukseen. Loppuosa asutuslainoista kuoletettiin presidentti Kekkosen antamalla yleisellä "armahduksella" 1973. Kuva otettiin 1960-luvulla jolloin talo oli jo vuorattu, mutta muuten alkuperäisenä.
 

 

Alkuaan Oskari Pulkkisen rakentamaa taloa asuu tätä nykyä Impi Timonen yksin. Kuva otettiin viikkoa ennen juhannusta, 13.6.2020.

 

JATKOSODAN aikana rintama siirtyi nopeasti niin, että "entinen" Suomi oli kokonaan valloitettu takaisin  ja rintamakin siirtynyt matkojen päähän Neuvostoliiton alueelle. Suurin osa Karjalan evakoista muutti takaisin entisille elomailleen. Pika-asutuksella muodostetut tilat palautuivat suurimmaksi osaksi valtiolle. Sanotaan että vain kolmisensataa perhettä jäi silloin pysyvästi asumaan Kanta-Suomen alueella sijaitsevalle uudistilalleen.

Pitkä sota päättyi syyskuun alussa 1944. Jälleen sama siirtolaisjoukko kuin talvisodan jälkeenkin, joutui palaamaan luovutettavalta alueelta. Ne 400.000 ihmistä olivat noin kymmenen prosenttia suomalaisten kokonaismäärästä. Uudelleen käynnistettävä asutustoiminta, samoin kuin ihmisten sijoittaminen taajamaympäristöihin, antoivat hallinnolle valtavan haasteen. Tarvittiin taas uusi laki. Nimellä "maanhankintalaki" tunnettu lakikokonaisuus säädettiin vuonna 1945, joten nyt sen voimaantulosta on kulunut aikaa 75 vuotta.

ASUTUSTOIMINTA vaati melkoisen organisaation maan hankinnan järjestelyihin; alueitten osoittamiselle maansaantiin oikeutetuille, sekä sopimusten laatimiselle ja toteutumisen valvonnalle. Alkuun tilat luovutettiin koeajalle ja vasta kun viranomaiset olivat vakuuttuneet viljelijäkokelaan selviytymisestä, voitiin tehdä lopullinen hallintasopimus ja kauppa, jolla tila siirtyi asutustilalliselle perheineen.

 

 Saunamökki oli parin ensimmäisen vuoden asuntona monella uudistilalla.

 

Asutustilojen navetoita muurattiin tavallisimmin rakennuspaikalla itse lyödyistä sementtitiilistä tai tehtiin liukuvalumuotin avulla. Oskari Pulkkisen rakentama navetta on liukuvalettu. Noin 25 sentin korkuisella ja metrin pituisella muotilla saatiin valetuksi aina yksi uusi kerros navetan seinää päivässä. Siten kaksi riuskaa miestä sai sen ajan mitoilla kohtalaisen navetan seinät pystyyn kahdessa viikossa. 

Osa tiloista oli sijoitettu pakkolunastuksella hankitulle entiselle viljelyalueelle, mutta varsin paljon perustettiin "kylmiä tiloja" koskemattomaan korpeen. Tilakoko oli vaihteleva. Toteutuneet pinta-alat olivat esimerkiksi Keski-Karjalan alueella paristakymmenestä hehtaarista yli sataan hehtaariin. Yksi pyrkimys oli, että voitaisiin saada ajoiksi noin 15 peltohehtaarin viljelmä, jolla oli riittävän iso tukimetsä rakentamis- ja maksamisvelvoitteiden onnistumista takaamassa. Pienet tilat saivat joskus osuuden yhteismetsään. Eräänä muistona sellaisesta ratkaisusta on asutustilojen perustamisen aikoihin luotu Onkamon yhteismetsä. Kaksikymmentä Kitee-Tohmajärvi-alueen alkuaan asutustilallisista koostunutta osakasta omistavat hoitokunnan hallinnoimat hieman yli tuhat hehtaaria metsää. Asialla on merkitystä nykypolvenkin osakkaitten toimeentulon tukijana.

MAANHANKINTALAKI sai tavoitteensa kohtuullisen hyvin hoidetuksi. Viimeiset tilat muodostettiin niinkin myöhään kuin 1950-luvun lopulla. Keski-Karjalassa iso asutustilojen rypäs on Tohmajärvellä, Sikosuolla, jonne tuli 34 tilaa. Lähes jokaiseen kylään näillä main syntyi ainakin eräitä asutustiloja. Niinikummun kylään kuuluva Lohela on eräs kiteeläisen asutustoiminnan merkittävä kohde. Kiteen kunnalta pakkolunastetulle alueelle tehtiin kahdeksan uutta maatilaa, kaikki maaperältään sopivaksi katsottuun "kunnankorpeen". Seitsemän tilallista tuli siirtolaisväestä ja yksi sai tilan rintamamies- perusteella.

 

 

Osa karttapohjaa, jossa näkyvät sen alueelle osuneet Lohelan asutustilat. Musta pallo lähellä kuvan alareunaa osoittaa asutuksen muistomerkin paikan.

 

Matkaselästä Kiteelle siirtoon joutunut Heikki Matikaisen perhe sai pienen asutustilan Lohelasta.  Alkuperäinen talo oli hirsipinnalla, mutta on ollut suurimman osan iästään vuorattu. Vaikka talossa ei enää asuta, kaunis  pihapiiri on eräänlainen museo niiltä ajoilta. Kulmala-tilan nykyinen omistaja on Heikin nyt jo 82-vuotias poika Martti Matikainen.

MIESTEN TAISTELUTAHTOA sodassa oli pidetty yllä lupaamalla, että jokainen maata puolustanut saisi rauhan tultua palasen omaa maata tai vähintäänkin asuintontin, jos soturi sattui olemaan kaupungin kasvatti. Maanhankintalain tavoitteena olikin ollut antaa etusija siirtolaisväestölle ja rintamamiehille.

VUOSIKYMMENTEN kuluessa yhteiskunnan rakennekehitys on muuttanut asioita. Iso osa asutustiloista on lakannut olemasta itsenäinen viljelmä. Alueita on siirtynyt lisämaiksi viljelyä edelleen jatkaville naapureille. Aikansa palvelleita peltoja on myös metsitetty. Silti vaikkapa Sikosuolla elää edelleen vahva kyläyhteisö. Sitä voidaankin pitää eräänä 75 vuotta sitten säädetyn maanhankintalain onnistuneista tuloksista.

 

Kesällä 1995 pidettiin sodanjälkeisen asutuksen valtakunnalliset 50-vuotisjuhlat Kiteellä Kiteenlahden Partalassa. Samassa yhteydessä Lohelantien varteen paljastettiin asiaan liittyvä muistomerkki.

 

Muistomerkki sijaitsee pienellä kukkulalla asutustilojen vieressä.

 

Karjalan Liiton kunniapuheenjohtaja vuodesta 2011, entinen kansanedustaja  Markku Laukkanen totesi erässä juhlapuheessaan maanhankintalakia koskien muun muassa  näin:

"Asutustoimintaan tarvittiin 2,8 miljoonaa ha maata, josta noin puolet oli valtionomistuksessa ja loput lunastettiin yhtiöiltä, seurakunnilta, kunnilta, yhteisöiltä, ja osin toimivista suuremmista tiloista. On selvää, että lunastukset aiheuttivat tyytymättömyyttä ja napinaa, jopa vihamielisyyttä siirtoväkeä kohtaan, mutta ajan myötä asutustoiminnan välttämättömyys suurena kansallisena yhteisenä voimanponnistuksena alettiin ymmärtää. Kaiken kaikkiaan maanhankintalain nojalla perustettiin 101 327 maatilaa.

Asutustoiminta oli oman aikansa ratkaisu, jolla turvattiin sekä siirtoväen että rintamamiesten “maan nälkä”, joka merkitsi sodan jälkeen mahdollisuutta uuteen elämään, kiinnittymistä uudelleen työhön, elämään, perheen perustamiseen ja talonpoikaisen elämänmuodon jatkamiseen. Asutustilojen merkitys oli suuri myös sodan jälkeisen ruokahuollon turvaajana, peloteltua nälänhätää ei Suomeen syntynyt."  Ajatuksiin on yhtyminen; näin oli!