Peremmällä Baltiassa 23-27.1.2005 - muisto 15 vuoden takaa

Baltianmatka ja sen vaikutelmat

Tämän päivän oloissa juttu olisi syntynyt ehkä hieman erilaisilla painotuksilla. Tarina on kirjoitettu helmikuun alussa 2005.

                                                     

 Ristienmäki- tai Ristikukkula-nimillä tunnettu paikka on vaikuttava. Nykyään siellä kerrotaan olevan yli 1.000.000 ristiä. 

Eräällä 1960-luvun alun valtiovierailulla tehtiin Neuvostoliiton ja Suomen välillä sopimus, jonka tulevaa merkitystä parhaatkaan asiantuntijat eivät pystyneet arvaamaan. Viron ja virolaisten johdonmukainen ystävä, presidentti Kekkonen sai neuvostojohtajat poliittisena vaihtokauppana hyväksymään ehdotuksensa suoran matkustajalaivaliikenneyhteyden avaamisesta Tallinnan ja Helsingin välille.

Kahdenkymmenenviiden vuoden tauon jälkeen jälleen avattu meritie helpotti alussa lähinnä vain suomalaisia, virolaisten pääsyä Suomeen rajoitti erittäin tiukka viisumikäytäntö. Suomalaiset kokivat muutoksen merkittäväksi, aiemmin oli ollut käytössä vain hankala kulkureitti maitse Leningradin kautta Tallinnaan. Kuitenkin uusi yhteys avasi virolaisille enemmän kuin ikkunan Suomen kautta länteen, se tuli tukemaan heidän kansallista itsetuntoaan ja edisti myöhemminkin ”laulavan vallankumouksen” nimellä tunnettua ilmiötä.

 Tallinna on tämän päivän suomalaisille tuttu paikka.

Alun perin vähäisestä matkailijoiden purosta on sittemmin kehittynyt valtaisa kymi, joka nykyisin kuljettaa vuosittain viitisen miljoonaa matkalaista lahdentakaisen veljeskansan vieraaksi.
Alkuvuosina matkailun kohteena oli lähes ainoastaan Tallinna, mutta vähän myöhemmin tulivat mukaan Viron muutkin kaupungit kuten Tartto ja Pärnu. Kohtlajärvi on kaivoskaupunkina Outokummun ystävyyskaupunki ja siten tullut ainakin Pohjois-Karjalassa nimenä tutuksi. Narvan muurit ja vanhat taistelutantereet olivat tulleet tutuiksi matkan varrelta Leningradin kautta Tallinnaan matkattaessa. Edelleen, Vilna Liettuassa on ollut kauan Joensuun ystävyyskaupunki.

Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen matkailijavirroissa tapahtui suuri muutos. Hyvin nopeasti Virossakin käynnistyneet investoinnit lisäsivät olennaisesti matkailijoihin kohdistuvaa tarjontaa, erityisesti tätä tapahtui kylpyläpalvelujen muodossa. Vanha keskittymä oli ollut Pärnussa, mutta myöhemmin ovat hyvinkin vahvalla panoksella tulleet mukaan Haapsalu ja etenkin Saarenmaa. Kuressaaressa avattiin vuosituhannen vaihteen tienoilla kaksi uutta kylpylää, Pärnuun tuli vuosi sitten taas yksi aivan uusi kylpyläparatiisi. Kautta muunkin Manner-Viron rakennetaan ja parannellaan olemassa olevia kylpylöitä vaativimpiakin asiakkaita tyydyttäviksi.

Viron kylpylöiden vielä toistaiseksi edullinen hintataso on nakertanut meillä kotimaassa etenkin eläkeläisjärjestöjen omistamien virkistyspaikkojen käyttöastetta ja eräät niistä ovat jo talousvaikeuksissakin. Usein on aiemmasta ympärivuotisesta aukiolosta jouduttu luopumaan.

Pitemmällä tähtäyksellä matkailuala tähyää jo kauemmaksi Baltiaan. Vaikka puhuttaessa Baltian maista kaikki kolme valtiota siis myös Latvia ja Liettua, niputtuvatkin yhteen, satunnaisen matkailijan Baltia tuntemus rajoittuu useinkin vain Riikaan asti. Syvemmällä olevat kohteet ovat siten lähinnä eksotiikkaa.

Tämän seikan oli huomannut myös paikallinen matkatoimistomme, joka kokosi matkailualasta kiinnostuneita harrastajia ja jokusen ammattilaisenkin ryhmäksi, noin kolmekymmentäviisi henkeä, ja vei joukon tutustumaan eteläisten Baltian maiden matkailumahdollisuuksiin. Käytännössä oltiin paikan päällä Pärnussa, Riiassa ja Vilnassa, mutta mukana ollut ammattitaitoinen virolaisopas lisäsi matkalla olleiden Baltia tietämystä laajemminkin.

 

 

Edesmennyt ystäväni Teppo Mikkonen oli mukana tällä kerrotulla matkallakin. Kuvat ylä- ja alapuolella.

 

 

Sekä Riika että Vilna ovat molemmat hienoja keskiaikaisen ilmeen omaavia kulttuurikaupunkeja, joiden arkkitehtuurissa kukkivat sulassa sovussa lähes kaikki tunnetut tyylisuunnat. Bysantti, goottilaisuus, barokki, jugend ja renessanssin eri kerrokset esimerkkeinä mainiten, ovat rinnan neuvostohirvitysten kanssa kaupunkikuvan rakentajina. Päävaikutelma on kuitenkin uljas varsinkin kun muistaa, että Vilnassakin yli puolet rakennuskannasta tuhoutui toisen maailmansodan pommituksissa. Siltä osin jälleenrakentaminen on toteutettu laadukkaasti.

Molemmat nyt puheenaolevat kaupungit ovat Unescon maailmanperintökohteita. Väkiluvultaan Riika on suurempi kuin Vilna, väkiluvut ovat 800.000 Riiassa ja 550.000 Vilnassa. Kaupunkien ilmeessä on ero myöskin siinä, että Vilnasta puuttuu merellinen elementti joka on Riiassa mukana. Kaupunkia halkova joki monine arkkitehtonisestikin onnistuneine siltoineen tuo silti Vilnan keskustaan tuulahduksen alkuperäisluonnosta. Hotelleita ja muuta julkista rakentamista on viime vuosina toteutettu varsin paljon. Varsinkin Riikaan pyrkivät edelleenkin rakentamaan suuret länsimaiset yritykset ja pankit konttoreitaan. Molempien kaupunkien suurinta hotellia johtaa suomalainen ammattilainen. 

 

Riika. Satojen vuosien historian omaava kauppiaskiltojen talokin on laitettu hienoon kuntoon.

 

 Riiassa on hyviä ravintoloita. Ehkä suurin on tämä Väinäjoen rannalla oleva.

 

Vavahduttavin muisto Vilnasta on erittäin suuri ja ruma rakennus, KGB:n palatsi. Itsenäistymisen jälkeen rakennuksen seinämuuriin on hakattu satoja ja taas satoja nimiä syntymä- ja kuolinpäivineen. Joukossa on hyvin paljon vähän yli kahdenkymmenen vuoden iässä kuoleman kohdanneita miehiä. Kuolinaika sijoittuu toisen maailmansodan loppuvaiheisiin, vuoden 1944 loppuun ja alkuvuoteen 1945. Tämän uskomattoman suuren seinän pituisen nimiluettelon taakse jääviä ihmisiä yhdistää sama kohtalo, kuolema kidutettuna KGB:n kuulusteluissa, tai teloitus pikaoikeudenkäynnin jälkeen. Nämä ihmiset olivat neuvostovallanpitäjän näkemyksen mukaan uhkia sosialistiselle yhteiskuntajärjestelmälle. 
  

 

KGB:n palatsi on järkyttävän julmuuden monumentti.
 

 Käytävien kahta puolen on kymmeniä KGB-vankien sellejä.

 

Viihtyisyys ei ollut ensimmäinen asia sille, joka aikoinaan "järjestelmän" kynsiin joutui.
 

Paluumatkalla Vilnasta Riikaan, kävimme myös ainutlaatuisella kansallismuistomerkillä, Ristienmäessä. Oppaan kertoman mukaan tällä noin hehtaarin suuruisella loivalla kumpareella on yhteensä yli miljoona ristiä. Paikka on vanha liettualainen sankarien muistoksi rakennettu hyvin vaikuttava alue. Neuvostovallan aikana Ristienmäkeä vahingoitettiin useita kertoja särkemällä ristejä ja häpäisemällä ympäristöä. Liettualaiset rakensivat ja kunnostivat paikkaa salaa aina uudelleen ja uudelleen. Ristit ovat puurakenteisia, mitä erilaisimpia, satoja pikkuristejä saattaa olla ripustettu suuremman ristin poikkipuuhun. Jokaisen Vilnassa kävijän pitäisi pysähtyä tällä erikoisella paikalla, joka sijaitsee vain parin kilometrin etäisyydellä päätiestä.

Synkältä vaikuttavan osuuden jälkeen pitää sanoa, että Baltian maiden tulevaisuus on täynnä mahdollisuuksia. Tämän tarinan ulkopuolelle jää suuri joukko asioita jotka olisivat kertomisen arvoisia. Tärkeät nähtävyydet, niistä ainakin eräät, täytyy välttämättä mainita. Klaipedan rannikkokaupungista Liettuassa alkava ja Kaliningradiin päättyvä Kuurin kynnäs, luonnon ihmeellinen harjannemuodostuma, jonka sisämaanpuolella on vielä leveä tyynen veden allas, on eräs ehdottomasti nähtävä ihme. Unohtaa ei voi myöskään Riiasta kahdenkymmenenviiden kilometrin päässä olevaa Jurmalan rantakylpyläkaupunkia yli 30 kilometrin pituisine hiekkarantoineen. Ei ole vaikea ennustaa, että siitä tulee eräs suomalaistenkin suosikkikohteista lähivuosien aikana. Sillä on takanaan maineikas historia jo ennen toista maailmansotaa.

Vielä on syytä muistaa, että maantieteellinen etäisyys maantiematkana esimerkiksi Kiteeltä Vilnaan on jokseenkin sama kuin suositulle Saariselälle. Jos ottaa Vilnaan matkatessa välietapiksi Riian tai Jurmalan, puolittuu Tallinnan ja Vilnan välinen matka, 600 kilometriä, suunnilleen kahtia. Päivämatkat jäävät hyvinkin kohtuullisiksi. Ryhmämme meni bussilla Tallinnasta Vilnaan yhden päivän aikana vain ruokailu- ja kahvitauot pitäen. Talvella matka meni hyvin, kesäkuuman aikaan näin pitkässä päivämatkassa bussilla on ehkä liikaa ekstreme-tuntua.

Silti uskon, että opintomatka tuotti joukon uusia Baltian matkailun puolesta puhujia.