Lähes kaksi kuukautta hiljaisuutta Pajapellon ukon blogissa on takana. Koronakesä on osasyyllinen, mutta muitakin syitä löytyy. Ei kesä silti ole tapahtumaköyhä ollut - matkusteltu on kotimaassa ja rantasauna ollut vilkkaassa käytössä. Marjoja on kypsynyt puutarhassa ja metsiköissä. Sieniäkin on syksyn edetessä saatu. Nyt ruska alkaa olla kauneimmillaan.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Yksityisyyden suojaa nauttii esimerkiksi meidän terveytemme. Kun ikää on jo yli 80 vuotta, monenlaista remppaakin elämään jo kuuluu. Olen pitänyt yhteyttä muun muassa tämän blogin kautta vertaisryhmään, joka parin vuoden kuluessa muodostui kolmella kuntoutusjaksolla Siilinjärven suunnassa. Terveyttä koskeva tiedonvaihto on ollut avointa ryhmän sisällä edelleen, vaikka viimeinen kokoontuminen olikin jo syksyllä 2019.
Tahdistinpotilaana olo ei ole aina ongelmatonta. Itsellä ongelmia tuli kevättalvella 2019. Säätöjä yritettiin muutella, mutta hyväksi koettua tulosta ei lääkärien mielestä saatu aikaan. Kesäkuussa sitten jouduttiin sulkemaan pois se toiminto, joka tahdisti vasemman kammion pumppauksen tavoiteltuun rytmiin oikean kammion kanssa. Syynä oli se, että palleahermo sai sähköisiä ärsykkeitä sen lähellä kulkevasta tahdistinjohdosta. Tuntemukset muistuttivat sähköpaimenesta tuttuja iskuja, mikä ei tunnu miellyttävältä.
Vajaaksi säädetty tahdistin toimi nyt enää liian hitaitten tai liian nopeitten sykkeiden valvojana ja tarvittaessa niiden oikaisijana. Etävalvonta teki muutamia hälytyksiä sykkeen pyrähtelystä noin 180/min. tasolle. Vointi ei ollut hääppöinen melko vaikean hengenahdistuksen takia. Kokeilut keuhkoputkia avaavilla lääkkeillä eivät antaneet toivottua apua. Viimein tuli mieleen kokeilla, olivatko menneet 15 kuukautta rauhoitelleet liiaksi herkistyneitä hermoratoja. Tahdistin säädettiin alkuperäiseen moodiin, yllättävästi palleahermo-oiretta ei saatu esiin. Periaatteessa sydämen pitäisi nyt taas toimia tuntuvasti viimeaikoja paremmin. Onko niin, sen näyttävät tulevat viikot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti