Kotoinen puu - jalostamista paikanpäällä

Kirves on ollut ensimmäisiä työvälineitä jolla kaupallisiin tarkoituksiin menevää puutavaraa on jalostettu. Egyptinparrut - kaivoksiin ja jopa savirakennuksiin tarkoitetut - veistettiin aikoinaan "laanissa", korjuumetsän välittömässä tuntumassa. Toinen hyödyke, "liipetit", paremmin ratapölkkyinä tunnetut, tulivat tarpeellisiksi 1860-luvulta lähtien. Kymmeniä vuosia nekin valmistettiin kirveellä veistäen. Höyrykoneiden ja moottorivoiman tultua maaseudullekin kenttäsirkkelistä tuli yksi tärkeimmistä apuvälineistä, kun kotoista puutavaraa alettiin jalostaa myyntiin tai omiin tarpeisiin.

 

Hannu Väistö Kantosyrjästä on tämän ajan sahureita. Nyt halkaisuun on menossa mahtipölli, johon saattaa tarvita sahaan kuuluvaa yläterääkin (tämä ja seuraava kuva, Hannu Pirinen).

 

 

Nykyisillä sahauspaikoilla on usein paljon kalustoa. Tämä talvinen kuva Hannu Väistön sahaustyömaalta on otettu jokunen vuosi sitten.

 

KITEELLÄ tiedetään olleen lukuisia sahureita 1920-luvulta lähtien. Teollisessa mittakaavassa oli Puhoksessa sahattu jo lähes sata vuotta aikaisemmin ja 1910-luvulta eteenpäin myös osuusmeijerin sahalla. Pienempi koskivoimalla toimiva raamisaha oli muun muassa Kiteenlahden Metsäkoskella. Ajanoloon nähtiin, että kenttäsirkkeli oli kätevin tapa tuottaa sahatavaraa etenkin maatilarakentamisen tarpeisiin. Höyrykonetta kevyempi maamoottori ja myöhemmin voimakoneeksi saatu traktori tekivät sahauslaitteista helpommin siirrettäviä. Varsinkin sodanjälkeinen jälleenrakentaminen oli kenttäsahan omistajille kiireistä työn aikaa.

 

Kylän ensimmäinen traktori, Eemil Silvennoinen Kiteenlahti. Sirkkelisahaa Losolan Onni Havukaisella pyöritti piikkipyörä-Fordson. 

VIELÄ 1950-luvulla ja siitä parikymmentä vuotta eteenpäin Kiteellä toimi yksityisiä liikemiehiä, jotka harjoittivat puutavaran vientiä myös ulkomaille. Koivua osti ja sahautti muun muassa Aarne Virsunen. Toinen koivunostaja oli Kiteelle siirtolaisena tullut Felix Kanninen. Hän tarvitsi puutavaraa omassa huonekalutehtaassaan, mutta välitti sahattua puuta eteenpäinkin. Nykyisen Kupiaisen marketin omistajien varhaisempiin liiketoimiin kuului kauppiastoiminnan lisäksi puutavaran osto. Erikseen näihin tehtäviin oli palkattu työnjohtoa ja omat kuorma-autot olivat osa toimintaa. Hankintaohjelmassa olleiden kuitupuun ja pylväitten lisäksi ostettiin ratapölkkyjä. Ratapölkkyjen pääasiallinen hankkija tosin oli Valtion Polttoainetoimisto VAPO, mutta Kupiaisten puutavaralajeissa oli ainakin 1940-luvun loppuvuosina niidenkin sahauttaminen ja toimitukset Vapon kautta VR:lle.

 

 

Vuolurauta apuna. Liipettien viimeistelyä ja taaplausta Kupiaisten liiketoimissa.

 

 

Kankaalan veljesten höyrysaha. Työporukka noin v.1930.

PIENET YRITTÄJÄT puutavaranostajina karsiutuivat pois. Osuusmeijerin vanhaa sahalaitosta hyödynsi viimeisenä Aarne Virsunen. Sirkkelimiehinä hänellä olivat olleet veljekset Eino ja Veikko Björn Loukunvaarasta sekä niin ikään veljekset Leo ja Paavo Valonen Kiteenlahdesta. Valosten naapuri Auvo Silvennoinenkin ennätti puuhaan mukaan. Vuoteen 1970 tullessa Virsusen toiminta meijerinrannassa päättyi lopullisesti. Kansainvälinen puutavarakauppa siirtyi suurille toimijoille, yleensä valtakunnan tason yrityksille.  Sirkkelisahureita tarvittiin edelleen. Yksi syistä oli uusi sodanjälkeisen ajan rakennus-"buumi", joka alkoi 1960-luvulta jatkuen pitkään seuraavalla vuosikymmenellä. Kyseessä oli jo toisen polven maatilarakentaminen sotien jälkeen. Silloin Kiteellekin nousi kymmenittäin nykyaikaisia tuotantorakennuksia ja tilan päärakennus oli useasti vuorossa muutamaa vuotta myöhemmin.

 

 

Leo ja Paavo Valonen sahauspuuhissa. Kiteenlahti, Alatupa 1960.

 

Ratapöllejä tehdään Loukunvaarassa. Etualalla sahuri Eino Björn seuranaan sahauttaja Heikki Kettunen.

 

Sahurina tässäkin kuvassa on Eino Björn, työmaa on nytkin Loukunvaarassa.

VUOSIEN MITTAAN omiin kokoelmiin on kertynyt monia valokuvaotoksia myös naapurikylissä tehdyistä sahaustöistä. Talviajan lisäksi kevään viikot ovat olleet suosiossa kun sahuria on taloon odotettu. Niistä ajoista kuvat kertovat osan tarinaa. Nykyisin kenttäsahat ovat kehittyneet niin, että erilaisten apulaitteiden ansiosta työ onnistuu tarvittaessa yhden miehen voimin. Muutama apumies on silti tarpeen, kun tavoitellaan sujuvuutta. Vanhaan aikaan verrattuna muutos on suuri. Ennen sotia oli tapana sanoa, että niin puinti- kuin sahaushommissakin sopiva työporukka oli reilun tusinan verran väkeä. Niinhän on asia tarinan vanhimmassa sahaustyömaakuvassa vuodelta 1930.

 

 

Vuosi 1984, sahurina Auvo Silvennoinen. Seurakunnan nikkaripiirin puita sahataan Kankaanperällä. 

 

Hännisessä rakennetaan ensi kesänä. Loukunvaara, Rasila, keväänkorvalla 1970. 

 

Voimakoneena Fordson Major. Vuosi on 1979, työmaalla Auvo Silvennoisen kalusto. Sahaaminen on hetkeksi keskeytynyt terän kunnostuksen takia. Viilarina on Auvo itse.

 

 

Metsästysmajatalkoot. Olavi Huhtilainen ja Veikko Timonen sahureina Kiteenlahden salolla.

 

Kiteenlahteen rakennettiin 1980-luvun alussa useita uusia omakotitaloja. Kuva on Kauko Väkeväisen hirsitalkoista, joihin osallistui lukuisa määrä naapureita. Ajankohta oli talvi 1981-1982. Sirkkelimiehet tulivat paikalle myöhemmin.