Liinat kiinni

Liinat kiinni - tuttu ilmaisu ainakin raskaan liikenteen kuskeilta. Näin sanotaan kun tiukan ajotilanteen vaatiessa joskus joutuu tallaamaan jarrua tavallista topakammin. Tämä koronakevät on sellainen, että "liinat" ovat olleet kiinni koko suomenmaassa. Yksilötasolle siirtyneenä tuntuu joskus kuin aivommekin olisivat  täysin "narikassa". Helppo aasinsiltahan tämä on, kun edes blogijuttuja ei Pajapellon ukon sylttytehtaasta ole kuukauteen syntynyt. Nyt kun aurinko alkaa jo lämmittää, vanhan sanonnan mukaan "täi korvallisella" alkaa osoittaa elonmerkkejä. Olisiko moinen herätellyt viimein ukkoakin?

 

Seitsemän kevättä sitten, 2014, oli potkua vielä sen verran että kuvaan päässyt pilkontakone tuli värkättyä. Sen jälkeen polttopuiden teko on ollut helppoa, kun vain saa ensin hommatuksi rankakasan pihan tuntumaan. Liiterin nurkan takana pressun alla kapine odotteli taas yhden vuoden, eikä tällä kertaa ollut edes lumien lapiointia työnä, kun se traktorin perään laitettiin.

 

Siinä työ on käynnissä. Julmettu kuusi ei kelvannut kuiduksi. Niin kuin näkyy, sydänpuu on aivan lahoa. Pieni kerros kovaa puuta pinnalla antaa sille sentään polttopuun arvon.

Pilkkeiksi lohkottua uunintäytettä ensi talvelle. Ainakin se osa pinosta, joka kohta syntyy pystyyn kuivuneista puista lähteneenä, sopii poltettavaksi jo kesän mentyä.

 

Jäät lähtivät Hyypiistä tänä vuonna ennätysaikaisin, reilusti ennen huhtikuun puolta väliä. Uimaan olisi päässyt  aikaa sitten. Ei kuitenkaan ollut niin paljoa urheilumieltä, että asia olisi tullut hyödynnettyä. Mökki vaatii pientä kunnossapitoa vuosittain. Se ei ole ihme, onhan tuo ollut kesäisenä virkistäytymispaikkanamme vuodesta 1981 tähän kevääseen laskettuna jo 39 vuotta. Pieni ja vaatimaton kyllä, mutta tärkeäksi se on meille muodostunut.

 

Laiturin porras on palvellut toistakymmentä kesää. Nyt se vaati pienen vahvisteluremontin lisäksi kunnostusmaalausta. Saattaa näillä eväillä kestää kunnossa vielä pari- kolme vuotta.

 

 

Vesijohto menee laiturin alitse järveen ja laituriin ankkuroituna sopeutuu vedenkorkeuden muutoksiin automaattisesti.

 

Kesämökin "laillinen" mukavuusvarustelu. Sininen pömpeli on ostoksena itäperäinen käsienpesuautomaatti kuivikekäymälästä palaavalle. Nira-pumppu vapauttaa saunavesien täysimittaisesta ämpärikannosta järvestä asti. Toki sitä puuhaa tarvittava määrä näinkin jää, kuten lainlaatija on  hyväksi on nähnyt.

 

Emännän koronaterapian tulos Pajapellon nurkasta. Paksu kudepunos on virkkukoukkua ja virkkaajaa kuormittavaa materiaalia. Lisäksi kyseessä oli niukkuusartikkeli, mutta kude riitti sentään  kesämökin keinutuoliin, joka onneksi ei suurinta mahdollista kokoa olekaan.

 

Mikä se mökillä on olennaisinta? No tietenkin sauna! Ensimmäiset lauteet palvelivat noin 35 vuotta, samoin uuni. Kun lauteet uusittiin, niiden "arkkitehtuuri" muutettiin kahdelle seinälle. Yksi tavoite oli parantaa löylynlyöjän työergonomiaa. Tällä ratkaisulla kiponheittäjästä kiukaalle on  matkaa vain reilusti puoli metriä. 

 

 

Kesäisen rantasaunan jälkeen on vilvoittelu paikallaan. Kuva otettiin pian kymmenen vuotta sitten ja kuvassa oikealla istuva kesäajan pitkäaikainen naapurimme Tuomo Piironen poistui joukostamme yli 90-vuotiaana muutamia vuosia sitten. Otos on julkaistu jo aikaisemmin, mutta sopii tässäkin esille pantavaksi.

 

Matkamme Korona-viruksen kourissa jatkuu. Toivottavasti silti saamme elää kauniin ja lämpimän kesän - vieläpä terveinä. Kokemuksena tämä asia on kaikille uusi, silti ei kannata vaipua epätoivoon. Käytännön asioista monet ovat muuttuneessa tilassa, mutta eiköhän tästäkin selvittäne. Muuta vaihtoehtoa ei oikeastaan olekaan. Hyvää kesää kaikille! Pajapellon nurkan blogissa jatkunee lähikuukausien ajan jonkinasteinen hiljaiselo.