Enklaavi, podvori, huuttori - mitä ihmettä?

,

Leikkaus peruskartasta vuodelta 1971. Selkeämuotoisen Kiteenlahden enklaavin nimi on Salovaara.

Etenkin vanhoja tekstejä tai käännöskirjoja lukeva saattaa törmätä sanoihin tai nimityksiin, jotka ovat nykykielestä miltei tyystin unohtuneet. Otsikossa olevia kolmea nimitystä yhdistävänä käsitteenä on, että ne kaikki jollakin tavalla, usein alueena tai omistuksina, eroavat muusta ympäristöstään. Puhutaan siis erillisalueista, saarekkeista itselle jotenkin vieraan tai muuten etäisen alueen sisällä.

TÄMÄN PÄIVÄN Euroopassa eräs nimeltä tutuimmista enklaaveista  (myös kirjoitusmuodossa enkslaavi) on Kaliningrad, entinen saksalainen Königsberg, joka sijaitsee Liettuan ja Puolan kainalossa Itämeren rannalla. Aikaisemman Neuvostoliiton perintönä se on osa Venäjää ja vapaakauppa-alueen statuksensa ansiosta nykyään kehittyy emämaata huomattavasti ripeämmin. Venäjältä Valko-Venäjän kautta ja edelleen Liettuan läpi hoidettavat liikenneyhteydet ovat poliittisestikin hankalat, mutta toisaalta Kaliningradissa sijaitseva ydinvoimala tuottaa vastapalveluna liettualaisten kipeästi tarvitsemaa sähköä maan kantaverkkoon.

 

 

Kaliningrad on niin poliittisesti kuin maantieteellisestikin huomionarvoinen enklaavi.

 

ENKLAAVEJA olivat ja edelleen ovat venäläisten ortodoksiluostarien podvorit, tosin nimi useimmin suunnilleen padvÓr-muodossa äännettynä. Suomalainen nimi on kaupunkikirkko. Enklaaviluonne tulee siitä, että ne sijaitsevat luostarialueen ulkopuolella, monesti lähikaupungeissa. Siellä saattaa olla pappismunkki ja siellä voi harjoittaa uskontoon liittyviä menoja. Podvoriin voivat majoittua luostarin henkilökunnasta tulevat munkit ja sen muut henkilöt. Joskus niissä toimii pieni ravintola, ja jopa luotettava ulkopuolinen tulokaskin saattoi aikoinaan löytää sieltä yösijan. Valamon luostarilla kerrotaan loistonsa aikoina olleen jopa 18 podvoria. Nytkin sellainen on ainakin Käkisalmessa ja joittenkin tietojen mukaan myös Sortavalassa.

Huuttori mikä huuttori!

ITÄRAJAN takaisessa suunnassa tunnetaan myös omistuksellinen enklaavimuoto, hutor. Sana kääntyy suomeksi muotoina lohkotila, ulkotila. Maaorjuusajan Venäjällä ja sitä seuranneena aikanakin "huuttori" saattoi olla ison tilan erään isäntärengin tai omistajan pojan hallinnassa ja sen tuotto ohjautui isännälle. Kyseessä voi olla myös mökkiläinen, "datšnik", joka asiana ei ole meillekään vieras ajoilta ennen torpparivapautusta. Nykyään hutor-nimitys Venäjällä arkipuheessa saattaa monesti tarkoittaa mitä tahansa mökkiä tutun datša-sanan korvaajana. Sanana hutor näkyy esimerkiksi Sortavalantien varressa olevan opasteen tekstissä. Heti Ruskealanmäen takana pikkutielle oikealla ohjaa viitta, Хутор Ёлки, joka kertoo tien päässä sijaitsevan leirintäalueen ja kotieläintilan nimen. Harrastajasuomennuksena siellä voisi olla Kuusikko-tila, vielä kotoisemmin; Kuusikkola! Kohde löytyy helposti, joten se sopii ottaa ensi kesän erääksi tutustumiskohteeksi.

 

 

Leirintäpaikka uinuu talviunta, meno-opaste odottaa tulevaa kesää.

SUOMESSA maanomistus oli varsin pirstoontunutta ennen 1800-luvun taitteessa aloitettua isojakoa. Kaskialueet, nurmipalstat ja muu nautinta saattoivat olla jakaantuneina laajalle alueelle, useasti moniin kyliin. Suurin osa hajaantuneesta omistuksesta saatiin isojaon järjestelyissä ojennukseen. Asia vaati paljon neuvottelemista ja joissakin tapauksissa vaikutusvaltainen ja tiukasti niskuroiva isäntä saattoi saada tahtonsa päätökseksi. Jopa sillä perusteella isojaon läpi pujahti muutamia enklaavialueita, jotka ovat säilyneet tähän päivään.

KALASTUSALUEINA tunnetaan Kiteelläkin Heinoniemen ja Savonrannan välillä Orivedessä oleva Kuhakivenselkä ja Heinäluodon kalastusalue. Siellä on ollut ja yhäkin on kiistelty "enklaavi", Heinäluoto. Sattumalta olen johtanut yhden asiaa koskeneen ja erimielisenä päättyneen neuvottelun talvella 1977. Siitä on aikaa jo yli 42 vuotta, mutta äsken kuullun mukaan asia on edelleen "vaiheessa".

MIELENKIINTOINEN ja edelleen kartoissa oleva noin 150-hehtaarinen enklaavi on Korkeakankaasta muutama kilometri Järventauksen kylän suuntaan. Alue tunnetaan Salovaara-nimellä. Peruskartoissa olevana erillisraja-merkintänä sieltä löytyy sana Kiteenlahti. Lähteen mukaan nuo Kiteenlahteen kuuluvat, alkuaan kaksi tilaa Kantosyrjän maarekisterikylän sisällä, ovat alussa yhtenä tilana ollut tila 26, joka nyt on kahtena: Muhola 26:8 ja Vaaranpää 26:10. Sen vierellä sijaitsevat Salovaara 11:1 ja Salovaara 11:2.

JÄLKIMMÄISTEN osalta rekisterinumero kertoo, että kyseessä on alue, johon on isojaossa perustettu uusi maarekisteritila, jolle sen jälkeen on tehty maanjakotoimitus, halkominen, vain kerran. Sekin on melko harvinaista, sillä isojako Kiteenlahden alueella sentään päättyi virallisesti jo vuonna 1826. Salovaara-tiloilla asuu nykyään kaksi Hakulinen-nimistä perhekuntaa. Siellä se kuitenkin kartassa olevana kylänimenä jo etukäteen "ilmoittaa" Tohmajärven suunnan tulijoille, että upeaan maisemakylään ollaan matkalla.

TUORE KESKUSTELU professori Saloheimon kanssa avasi jutuntekijälle uutta tietoa: Kiteenlahden salolla rajanpinnassa on myös enklaavin tapainen alue, joka kuuluu Loukunvaaran kylään. Tosin se rajoittuu itäreunaltaan Venäjän rajaan, joten ihan saarimainen enklaavi Kiteenlahden kylän sisällä ei ole kyseessä. Isojaon peruina  enklaavi-nimitykseen oikeuttavia saarekkeita on myös Tohmajärven kylissä, useampikin. Kun Veijo Saloheimo aikoinaan tutki 1600-luvun suomalaismuuton jälkiä Tverin Karjalassa, hän koki hutor-sanan olevan yhä elävänä terminä. Siellä se useimmiten oli vakiintunut tarkoittamaan hiipuvaa syrjäkylää, joita siellä syntyi "perspektiivittömien" alueitten jäädessä tyhjilleen, kun vähemmistöjä neuvostohallinnon toimin sulautettiin pääväestöön.

TUO MUHOLA-tilan liittäminen Kiteenlahden enklaaviin jää perusteiltaan myöhemmän tutkimisen varaan. Salovaaraa koskien professori Veijo Saloheimon kirjoittamassa artikkelissa Kiteenlahti-kylähistoriaan on esimerkiksi sivulla 15 tieto, että ainakin jo vuonna 1699 sen omisti kiteenlahtelainen lautamies Yrjö Timonen. Omistus lienee jatkunut siitä eteenpäin suvun jälkipolvien nimissä. Heissä on monta saman etunimen kantajaa, eräänä vuodet 1765-66 valtiopäivämiehenä toiminut Yrjö. Ainakin paikallisesti hän varmaan vaikutti asioihin lähelle 1800-luvun taitetta. Olisiko eräs selitys tämän enklaavin synnylle suvussa periytynyt arvovalta, joka silloin kumosi isojaon tavoitteet ja Salovaara-alue jäi osaksi Kiteenlahden kylää?