Vaikka kesä onkin aikataulussaan myöhäinen, ohran puintiin sentään päästiin elokuun lopulla. Noin kolme viikkoa se on normaalikesästä jäljessä, mutta onhan näitä syysviikkoja vielä jäljellä.
Ei sitä millään uskoisi, että vielä tällä kymmenellä puuhaa löytyy kiireeksi asti. Iso syy on tietenkin askeleen lyheneminen, mutta moneen silti kesän mittaan ehtii tarttua. Sadonkorjuuta voi tehdä monellakin tavalla, mutta useimmiten se alkaa mansikoiden pakastamisella, sitten muiden puutarhamarjojen poiminnalla, säilönnällä ja mehustuksella. Niin se oli Pajapellon nurkan mökissäkin. Kuluneena kesänä mustikkamaita emme löytäneet, mutta tuttujen välityksellä saimme tietoon parempionnisia marjamiehiä niin, että pakastimeen tuli se normaali määrä sitäkin lajia. Varhaisimmista kesäomenalajikkeista piti käydä soseentekoon kohta puutarhamarjojen mehustuksen jälkeen. Metsään tehdyn katselmuksen tuloksena alkoi näyttää siltä, että puolukkasato tulee olemaan näillä main vähintään kohtuullinen.
Sattuihan se sellainenkin ihme aamulla 22. elokuuta, että varttitunnissa saatiin peräti 25 milliä vettä. Hirmuinen kaatosade siis. Mökinpihassa virtasi miltei kohiseva koski.Siitä tunti eteenpäin, niin tuli vielä 5-7 milliä lisää. Edellisen illan jäljiltä sademittarissa oli 22 milliä. Sade alkoi seuraavana aamuna klo 6.15 ja 15 minuuttia myöhemmin, kellon ollessa 6.30, mittarissa oli jo 47 millin lukema. Lopullisena määränä oli kuvassa näkyvä 53-54 milliä. Luku on arviomääräinen, sillä mittari oli täynnä ja vettä oli noussut pitkälle mittarin yläkartioon.
Kevättä kaunistivat kukkivat omenapuut. Nämä kaksi kuvaa todistavat, ettei hullumpi ole tämä syksyinenkään näkymä.
Elokuun viimeisenä maanantaina alkoivat taas mieskuoron harjoitukset. Kesätauon aikana Pajapellon nurkan ukolla oli ne synttärit, joten pitihän kuoroveljille tässä kauden avauksessa tarjota lohipiirasta ja täytekakkukahvit. Siinä sopi samalla muistella kulunutta kesää ja sitten taas täyteen työn touhuun. Esiintymispyyntöjä on kertynyt useita. Niitä varten laulut hiotaan taas hyvään esityskuntoon.
Kiteen mieskuoron perinteisiin kuuluu, että täysiä vuosikymmeniä täyttävälle lauluveljelle ojennetaan pullo Apteekkarin konjakkia. Se tilanne on ikuistettu kuvaan, jossa vasemmalla seisoo taiteellinen johtajamme Hannu-Heikki Hakulinen, sitten keskellä päivänsankari toukokuulta ja oikealla seisoo kuoron puheenjohtaja Matti Majoinen.
Syyskuulle päästyä valmista viljaa Kiteenlahden pelloilla alkoi olla paljon. Puinnit pääsivät todella vauhtiin. Vaihtelevia säitä tarjonnut kesä antoi sateitakin sinä määrin, että satoa voi pitää hyvänä. Puintisäät ovat asioita, joihin taitavakaan viljelijä ei voi vaikuttaa. Tänä syksynä syyskuun ensimmäinen viikko oli siinä suhteessa loistava. Aurinkoisia päiviä riitti ja lämpöä myös. Vilja oli valmista ja niin kuivaa, että kuivatusajat kuivurilla olivat kohtuullisia. Syyskuun toinen viikko on nyt menossa. Sää on muuttunut epävakaammaksi ja sateet haittaavat puinteja. Hyvään onnistumiseen tarvittaisiin useampi perättäinen poutapäivä. Muuten jyvät ovat liian kosteita ja muutenkin kostea kasvusto tukkii helposti puimurin seulat ja viettopinnat. Kuivauskustannuksetkin nousevat kohtuuttomiksi. Mutta uskotaan kelien vielä korjaantuvan. Eipä siihen juuri omia keinoja löydy.
Ohraa puidaan moreeni- ja hiesupohjaisella pellolla. Vilja on valmista ja melko kuivaa.
Opikseen se varsa vetää. Tässä tapauksessa "varsalla" on ikää jo 38 vuotta, mutta nimitys tuleekin vetopelinä olevan Fordin pienestä koosta.
Vilja siirtyy kätevästi puimurin tankista traktorin peräkärryyn.
Aika monta lastia pitää viljaa puida, mikäli meinaa saada karjan kevääseen oman perusrehun turvin. Yksi kuorma on tässä.
Kauraa oli kasvamassa myös vajaan kymmenen kilometrin päässä sijaitsevalla vuokrapellolla. Puintisää sunnuntaina 8. syyskuuta oli mainio.
Samalta kaurapellolta on tallennettu tämäkin kuva.
Alussa oli jo puhetta luonnonantimista metsissä. Puolukoita kerätään parhaillaan täällä Keski-Karjalassa. Monella on omat nimikkopaikkansa, joista ei hevin kerrota. Tämän syksy puolukkasato näyttää olevan niin hyvä, että siitä taitaa riittää jokaiselle.
Luonnon taideteoksia ne ovat sienetkin. Syksyn kauneutta voi ihailla myös sammakkoperspektiivistä vaikka pienten havupuitten alla. Silmää sellaiselle meistä jokaisella on.
Moni ehti jo haikailla, että tänä syksynä taidetaan jäädä sienittä. Siltä tosiaan näytti vielä viikon vaihteessa 7-8. syyskuuta. Tilanne muuttui maanantaina 9. syyskuuta alkaneella viikolla. Haaparouskuja alkoi nousta tutuilla paikoille. Kantarelleja tosin oli nähty monessa paikassa jo aikaisemmin. Tänään on jo torstai ja syyskuun 12. päivä. Karvarouskut nousevat pintaa useimmiten pari viikkoa haaparouskuja myöhemmin. Nyt niitäkin löytyi muitten rouskujen kanssa lähes samaan aikaan.
Pajapellon ukon arkistoissa on kesän tapahtumista tallessa paljon kuvia. Niitä on vaikkapa Puhoksen perinnepäiviltä, motoristitapahtuma-Ponusta, sekä Riihimäellä vuosittain pidettävästä valtakunnallisesta vanhojen koneiden katselmuksesta nimeltä Rauta ja Petrooli. Aiheet eivät jää unhoon, jos voimia tässäkin määrin riittää. Teemoihin palataan syksyn mittaan uusissa tarinoissa. Mutta niitä ennen pitää tehdä vielä monta marjastus- ja sienenkeruureissua lähiympäristön metsiin. Paitsi hyötyliikuntaa, se on mitä parhainta terapiaa. Sitähän ihana syksyinen luonto vapaasti tarjoaa käyttöömme!
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Niinhän siinä kävi että puinnit saatiin loppusuoralle. Nyt on vielä pieni perunapelto, joka odottaa poutasäätä. Ehkä sellainen parituntinen jo viikonvaiheessa löytyy.
Siinähän ne, vuotta 1981 edustava Foordi ja ruotsalainen AVA-Herkules perunannostokone, odottavat pellolle pääsyä. Perunannostokone on lähes kuin uusi, vaikka vuoden 1961 mallia olevana sillä on ikää jo 58 vuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti