lauantai 19. lokakuuta 2019

Aatteen paloa ja ennustuksia


Kun satumme olemaan alueelta, jossa ainakin 1600-luvun loppuvuosiin asti vaikutti ortodoksinen uskonto, otan huvin vuoksi luettavaksenne toisenlaista hengenpaloa edustavan runon. Taustaksi vielä se yhteinen muistikuvamme, että perinteisesti ortodoksiseen kotiin kuului ja edelleen kuuluu oma pyhityspaikkansa; ikoninurkka tai -nurkkaus. Karjalassa sen tunnettu nimitys oli Jumal-uggla, jolloin venäjä-peräinen uggla-sana tarkoittaa juuri nurkkausta.
Neuvostoliiton vuosina uskonto oli pannassa ja poliittisena korvikkeena kodeissa tai puolueosastojen tiloissa saattoi olla punanurkka-nimellä tunnettu vastike. Ortodoksisten ikonien ja pyhäinkuvien tilalla olivat silloin Leninin ja Stalinin kuvat. Aatteen palo oli monesti vähintään yhtä voimakasta kuin oli ollut ortodoksiuskoa kannattavilla omassa asiassaan.

Monet tuntevat George Orwellin 1950-luvun taitteessa kirjoittaman kirjan nimeltä Vuonna 1984. Sen ennustuksista monet ovat toteutuneet, kuten tiedämme. Eräs hänen ennustuksistaan: isoveli valvoo, on täysin toteutunut kun ajattelemme vaikka Googlen ja yleensä sähköisten viestinten harjoittamaa ihmisten elämän luvatonta seuraamista, epätoivottua valvontaa.
    Mutta jo paljon ennen Orwellia, kuten vuonna 1933, neuvostonuoret ja -kirjailijat Petroskoissakin uneksivat omia kommunismiin uskovia tulevaisuusfantasioitaan. Siksipä tähän blogiin, Orwellista kerrotun jälkeen, olen kopioinut Eemeli Parraksen runon Punanurkka. Runon kirjoittaja oli syntynyt työläisperheeseen ja käynyt koulunsa Suomessa. Jatkossa hän toimi lehtimiehenä muun muassa amerikansuomalaisten parissa, kunnes tuli rakentamaan ihanneyhteiskuntaa Neuvostoliittoon 1930-luvun alussa. Hänet jopa hyväksyttiin Neuvostoliiton kirjailijaliittoon, mikä oli aikanaan suuri kunnianosoitus. Lopulta mies joutui Stalinin vainojen kohteeksi ja tapasi kohtalonsa tuomittuna ja kuoli arkangelilaisessa vankileirissä talvella 1939, juuri ennen talvisotaa. Myöhempi maineen rehabilitointi ei miehelle henkeä palauttanut.
 
 
Varmaan muistatte herran nimeltä George Orwell, eli vuosina 1903 – 1950
(Tekstit ovat netistä imuroituja)
 
 
" "George Orwell syntyi Intiassa vuonna 1903. Valmistuttuaan Etonin eliittikoulusta vuonna 1921, hän työskenteli isänsä tavoin brittiläisen imperiumin palveluksessa Intiassa ja Burmassa. Työssään hän havaitsi pian, että brittiläinen siirtomaavalta ei juurikaan palvellut alusmaiden etuja. Hän erosi britti-imperiumin palveluksesta vuonna 1927 ja muutti Eurooppaan, missä hän aloitteli kirjailijan uraansa, mutta vaatimattomalla menestyksellä. Sekä kriitikot että Orwell itse pitivät tämän kirjallista tuotantoa korkeintaan keskinkertaisena. 1930-luvun loppupuolelle tultaessa Orwell kuitenkin pystyi jo elättämään itsensä kirjoittamisesta saamillaan tuloilla ja omistautui kokonaan kirjoittamiselle.
   Poliittiselta katsantokannaltaan sosiaalidemokraattinen Orwell soti vuosina 1936 – 1937 Espanjan sisällissodassa vasemmistolaisten tasavaltalaisten joukoissa. Hän joutui kuitenkin Espanjan Kommunistipuolueen stalinistisen vainon kohteeksi ja haavoittui ”puhdistuksessa poliittisesti harhaoppisia” vastaan. Orwell pelastui täpärästi kommunistien kynsistä ja onnistui palaamaan Englantiin.
   Espanjan sisällissodan kokemukset sekä toisen maailmansodan jälkeen alkanut kylmä sota saivat Orwellin vakuuttuneeksi kommunismin tuhoisuudesta myös vasemmistolaisuudelle. Tämä teki hänestä palavamielisen neuvostokommunismin vastustajan.
Orwellin tunnetuimmat teokset ovat ”Eläinten vallankumous” sekä ”Vuonna 1984”.  ”Eläinten vallankumous” on eläinsadun muotoon puettu, moraalisen opetuksen sisältävä kertomus ihmisistä ja yhteiskunnasta. Kirja kuvaa ja kritisoi vertauskuvallisesti Venäjän vallankumousta ja Stalinin Neuvostoliittoa.
   Heti toisen maailmansodan jälkeen kirjoitettu tieteiskirja ”Vuonna 1984” puolestaan kertoo tulevaisuuden totalitaarisesta, painajaismaisesta tarkkailuyhteiskunnasta, jota johtaa kasvoton ”Isoveli”.  Kirjan voi nähdä avoimeksi hyökkäykseksi totalitarismia vastaan.
   Vaikka ”Vuonna 1984” onkin eräänlainen kirjoittamishetkensä ajankuva, ei sen keskeinen sanoma ole mitenkään vanhentunut tai nykymaailmassa vähemmän ajankohtainen." "   
 ¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤ 
 

Punanurkka
Tulevaisuusfantasia
Kirjoittanut Eemeli Parras vuonna 1933

            Punanurkkaan nuoria kokoontuu ja intoa hehkuvat mielet.
            On kevät ja ruskoinen illansuu, punapalteissa on pilvenpielet.
            ¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
»Meidänpä, toverit, aika on tää! Yli luonnon valtaamme luomme!

            On tiedon, taidon taistoja nää – me uusia voittoja tuomme!»

            Sanat syttyvät hiljan lausui niin nuori sihteeri kollektiivin,

            kun toverit rohkeat saatettiin ylös ilmoille terässiivin.

Kolme niitä on kotkaa lentävää, kolme rohkeaa miestä nuorta:

yksi Niilin latvoille kiidättää – toinen kohti Altain vuorta.

Mutta kolmas kotka suuntautui kohti Jäämeren ulapoita.

Kesäyöt siellä päivän kullassa ui, mutta talvisin päivä ei koita...

Kommunistit, urhot taistojen, he Karjalan kunnailta lähti

teille ilmojen – ja eellehen heitä voittoon vie neuvostotähti.

Punanurkassa nyt janotaan heiltä viestejä joka hetki.

Miten luontuu, eestyy, sanotaan, tiedonvaltaajain urhea retki?

***

Lehdet tuolla kahisevat, täällä tutkitaan kirjaa.

Mutta Lenin-patsaan luona toiset hiljaa pakisevat.

... Niinpä elettihin ammoin, kuuluu Miitrei ukon ääni. –

Raadettihin Karjalassa sortajille peloin, kammoin.

Tuntenut ei köyhäin luokka kirjaa – ei niin aata, öötä.

Sorretulle sille oli tuttu vainen: kirves, kuokka.

Peloin rahvas iski, raatoi, alla rosvoherrain ruoska,

souti joet, sauvoi kosket, kiveliökasket kaatoi.

Tuikkiessa pärevalon, pimeässä pirtissänsä,

pitkät talvipuhteet mietti säihkyessä pohjanpalon.

Mitä mietti muinoin kansa, lauluihin sen sommitteli;

sukupolvet suusta suuhun lauloi sampo-satuansa.

Sadussansa toivoi kyllä vastusvoimat voittavansa,

ohjaajaksi elämänsä pääsevänsä hyräilyllä.

Kuvitteli seppo-sadun onnenmyllyn takojasta –

luonnonvoimat avuksensa, avartajaks elonladun.

Eipä voinut rajoistansa päästä aatos aikalaisten.

Niinpä seppo-sadussakin orjat painoi paljettansa.

Mennyttä on elo karu, nyt on elämämme uusi,

uudet ovat takojamme – valtavamman luomme tarun...

***

Jo painui päivä läntehen, sai sähkövalon vuoro.

On hiljaista vain hetkisen, ja kuuluu äänten kuoro:

»Hei! Signaalia katsokaa!» Mies aparaattiin kiiruhtaa.

Ja yhteys nyt saatu on, ja jälkeen pienen hetken

jo laite television tuo viestit tieteen retken –

tuo toverimme piirtehet, ja äänensä, ja terveiset!

Kas, seudut kaukotropiikin nyt täyttää valopinnan,

hymyillen toverimmekin on tuossa riti rinnan.

He lausuvat: »Tää viestimme: me voitimme, me voitimme!»

Ja tuokiossa kuva on pinnalla ihan toinen,

kuin leikki television on lento, vauhti moinen.

Me oltiin Niilin latvoilla – nyt ollaan Altain vuorilla!

Kun viestit saavutuksien ja terveiset on saatu,

vain häivähdys – ja Jäämeren on uuden seudun laatu.

Hei, mainingit te mainiot ja jylhät lintukalliot!

Ja vaikka seudut vaihtuvat ja vaihtuu kulkupiiri,

niin samat sanat kaikuivat ja sama viesti kiiri:

»Sanomme puolueellemme: me voitimme, me voitimme!»

Valtaisa innostuksen vuo nyt punanurkan täyttää.

»Hiljaisuus! Jo uutta taas tuo valopinta näyttää!»

New Yorkin tervehdys tuo on, tuo taas on tervehdys Tokion!

Ja taiteen, uuden kulttuurin tulipa sitten vuoro:

on draama tämä Helsingin, tuo Berliinin on kuoro.

Pariisin, Rooman oopperat ne Lontoon kanssa kilpaavat.

Signaalivalo vilkuttaa viel yllä merkkitaulun.

Se alkavaksi ilmoittaa nyt kansain veljeslaulun.

Ja Euroopan ja Aasian se vyöryy laulun valta,

ja Amerikan, Afriikan – niin, sama kaikkialta...

Ja Internationaleen päättyvi sävel laulun sen...

***

Punanurkka on hiljaa, yö ylle jo siirtyy,

jopa loimujen liekit yötaivaalle piirtyy.

Valovarjoja viuhtoo, kas, ristiin ja rastiin –

sähköjunat ne saavat noin vaununsa lastiin.

Ovat tehtaitten piirit kuin säihkyvät saaret,

ovat kaupungin yllä nuo valojen kaaret.

Punanurkkamme aina valon maineensa kantaa, –

toki valtavan salin se mitat nyt antaa.

Miten heittävi tehdas noin punaisen loimun!

Senpä valossa Lenin saa hymynsä poimun...

Toukokuu 1933
Petroskoi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti