Satotoiveita ja kesän konetapahtumia

Poikkeuksellisen kuuma ja sateeton kesä on pitänyt viljelijät varpaillaan. Laitumien kanssa on ollut niin ja näin ja viljakasvien orastumisen ongelmat ovat lisänneet huolten taakkaa. Kesäkuun loppuun saakka tilanne oli jopa synkkä. Karjan hätäteurastukset olivat uhkaamassa, kun tuorerehusato jäi olemattomaksi ja sekin vähä mikä saatiin talteen, piti ottaa käyttöön karjan kesäaikaisessa ruokinnassa.

 

Kaksi kuvaa kirvatuhon kokeneelta kaurapellolta. Yläkuvassa tuho oli lähes totaalinen, vaikka asianmukainen torjunta oli tehty. Kasvusto meni ruskeaksi eikä puhjenneissa helpeissä olevissa jyvissä ollut ydintä, siis kuin kahujyviä. Tämä peltokuvio sai kohtalon tulla korjatuksi säilörehupaaleihin.

 

Toinen peltokuvio sai armon jäädä odottamaan puintiaikaa. Kokenut viljelijä näkee jo kuvasta, että korkeintaan puolet normaalisadosta on syksyisen puinnin tulos.

Kaurapeltoihin ilmestyi kirvojen armeija. Aikaisimmat kylvöt kärsivät siitä eniten. Ehkä asia johtui siitä, että niiden peltojen osalta torjunta tuli tehdyksi hieman liian myöhään. Kirvojen levittämä virussairaus aiheutti laajaa tuhoa Keski-Karjalan kaurapelloilla. Sadonmenetys on tällöin ainakin 50% luokkaa. Jotakin sentään kertyy puitavaksi. Niillä peltokuvioilla jotka oli kylvetty viimeisinä, kirvatuho jäi pienemmäksi. Sellaiset halmeet saattavatkin tuottaa lähes normaalisadon.

Onneksi tilanne muuttui niin, että heinäkuun ensimmäisellä viikolla oli kaksi sadepäivää, jotka kumpikin antoivat noin 30-millisen vesimäärän. Se auttoi ensisijaisesti viljojen oraita, mutta heinänurmet olivat paikoin niin poudanpolttamia, että niiden toipumiseen tarvittiin usean viikon mittainen aika. Suurta "musiikkielämystä" monelle alueen viljelijälle merkitsi ravakka ukkossateena alkanut vedentulo illalla 21.7. Ensimmäisen puolen tunnin ajalla tuli vettä jo 17 milliä ja pitkään yöllä jatkunut sateen kohina toi Kiteenlahdessakin eri talojen mittareihin  45-50 millin määrän.

Tällä kertaa ukkonen ei tuonut myrskytuulta. Vaikka vettä tulikin reilusti, viljat eivät juuri lakoontuneet. Liki kolme viikkoa sitten saatu sade on nyt jo saanut AIV-nurmet virkistymään. Kun koneet viedään pellon laitaan monella tilalla maanantaina 30.7., "virtasen" toinen sato on varmasti ensimmäistä tuntuvasti parempi. Kesää on vielä jäljellä. Toisen sadon korjuu tulee normaalivuosiin verraten hieman etuajassa. Siksi on hyvät toiveet, että kolmas, syyskuun puoleen väliin jäävä korjuukerta, täyttää lopullisesti sen vajeen, mikä toisen sadon korjuun jälkeen siiloihin jää.

 

Kesän kuvauskohde on ollut tämä reilun neljän hehtaarin ohrapelto. Orastuminen onnistui kuivuuden takia huonosti ja näkyi alkavan kasvuston aukkoisuutena. Heinäkuun alun sateet saivat itämättömät jyvät nostamaan oraita pintaan. Viljalajille ominainen versontataipumus on nyt nostanut sekin lisää tähkäpäitä kasvustoon. Sunnuntaina  22.7. on enää muisto edellisyön sateesta. Lakoontumista ei tullut, mikä on puinteja ajatellen hyvä asia.

 

Hieman kauemmaksi ulottuva kuvanäkymä samalta pellolta. Taustalla näkyy Pöllälänmäki ja siellä rinteillä olevat naapuritilan pellot.

 

Viljelijän työ onnistuu lopullisesti vain suosiollisten säiden myötä. Uskoa sopii, että tällä hetkellä näillä seuduin toiveet karjanrehun riittävyydestä tulevan sisäruokintakauden ajaksi ovat kohtuullisen hyvät. Niillä tiloilla joilla tavallisesti on selvitty omien peltojen viljasadolla, saattaa olla tarvetta ostoihin. Toivottavasti viljanmyyjiä lähiseudulta sentään löytyy. Ainakin Varsinais-Suomessa ja Kymenlaaksossa viljatilanne on Pohjois-Karjalaakin huonompi. Kasvustot ovat aukkoisia ja tuleentuminen tulee olemaan siellä hyvinkin epätasaista.

Ikämies ja entinen viljelijä seuraa kesien etenemistä lähes penkkiurheilijan paikalta. Asiaan eläytyminen saattaa silti olla jopa tuota esikuvaa tiiviimpi. Kun kyseessä olevan tilan taustalla on jo useitten sukupolvien viljelijäketju, jäähypenkkiläinenkin tuntee ottavansa osaa huoleen ikään kuin omassa asiassaan!

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Kesän perinnekonetapahtumia on takana jo useita. Tässä ovat esillä Puhos ja Kuhmo

On ilman muuta selvää, että Keski-Karjala ansaitsee omat kesätapahtumansa. Mieluiten sellaiset, joitten taakse koko alue voisi kokosydämisesti asettua. Ei ole aihetta vähätellä sen enempää Potsipäiviä, Kihausta, tai Värtsilä-päivien kotiseututapahtumia. Eläkööt ja voikoot hyvin kaikki!

Vuonna 1983 Puhoksessa juhlittiin teemalla "Höyrylaiva 150 vuotta Suomessa". Jopa tasavallan presidentti kunnioitti läsnäolollaan tapahtumaa. Monia vuosikymmeniä sitä ennenkin yriteltiin höyrylaivateemaista kesätapahtumaa niin Puhoksessa kuin Kiteen keskustassakin. Oli "höyrytanssiaisia" Puhoksen navetalla, jopa osuuskaupan piha-alueella kirkonkylässä. Juhlavuosi 150 antoi pysyvän sysäyksen tapahtuman jatkolle juuri Puhoksessa.

 

Työnäytökset ovat Puhoksessa perinteistä näkemistä. Tässä eräs innokkaimmista puuhamiehistä, Kalle Hurskainen, syöttää kauraa maamoottorin pyörittämään puimakoneeseen.

Talkooporukka on kasvanut. Perinnekoneteema ja perinne yleensä ovat saaneet oman osansa ohjelmasisällössä. Pursiseura Ilmarinen on lukuisina vuosin auliisti kantanut oman kortensa kekoon. Parhaimmillaan on puhuttu kaksipäiväisen tapahtuman kokonaisyleisön määrän ylittäneen viidentuhannen kävijän kunnioitettavan luvun. Ehkä tuo luku on ollut hiljalleen laskemassa, mutta syitäkin lienee useita. Ulkona pääasiallisesti katseltavat esillepanot ovat hyvä syy odottaa kunnon säätä. Vaikka innostusta onkin paljon, säiden haltijaan asti sen voima ei riitä. Onneksi hyvin pahoja sadepäiviä on sattunut Puhos-tapahtumaan  harvoin.

Jotakin uutta ovat puuhamiehet ja -naiset joka kesälle onnistuneet tuomaan - ja luomaan. Navetta alkaa olla hienossa kunnossa. Tänä kesänä uutta oli Puhoksen vanhan maantien suunnasta alueelle tuova komea silta. Palautekaronkka lienee pian esillä. Varmaa on että talkooporukka laittaa taas mietintämyssyt päähän tulevien perinnepäivien sisällöstä.

 

Jos tämä ostos tuli tehtyä Puhoksen rompetorilta, kotona voi opiskella kaksitahtimoottorin toimintaperiaatetta.

 

 

Taustalla on melkoinen valikoima mopoja. Useimmat ovat Kantosyrjän kakstahti-porukan ajokkeja. Aktiivisen joukon jäsenistä moni osallistuu myös Kyläparin Myllyteatterin toimintaan.

 

 

Kainuun Kyllöset ovat taituroineet tukkien kanssa Puhoksessa jo yli kymmenenä kesänä. Yhä miesten esitykset ovat perinnepäivien kiinnostavinta antia.

 

Jämeriä kantoja on olemassa, ettei tänne olla luomassa uusia musiikkifestivaaleja. Niille on Keski-Karjalassa omat puuhaajansa. Järkevältä tuntuu sekin, ettei etelän kalliita artisteja haluta jakamaan jo päältä ison työn takana muutenkin olevaa kassavirtaa. Perusasiana tärkeäksi koetaan plus-merkkinen lopputulos, vaikka sen summa ei niin hirmuinen olisikaan. Silti saattaisi olla ainakin kokeilun arvoinen juttu palauttaa Puhos-tapahtumaan entisten aikojen "höyrytanssiaiset" navetan suojiin lauantai-illaksi. Onhan meillä lähiseudulla tasokkaita omia artisteja, joiden esiintymispalkkiot eivät sentään kääntäne järjestäjien taskuja nurin.

Ehkä kannattaisi yrittää yhteistyön apua vaikkapa konekentän ilmeen uudistamiseen. Ilomantsissa on innostunut porukka, samoin Polvijärvellä. Hieman eri suunnassa, oikeastaan "omalla" alueella ovat Puruveden Masinistit. Heillä on tapahtumiaan, mutta kysyvää ei laiteta!

 

Kuhmon perinnekone- ja rompemyyntitapahtuma, lauantai 21.7. Traktorien rivistöä hieman poikkeavasta kuvaussuunnasta. Erään kainuulaismaatilan peltotyöt hoidettiin yli 50 vuotta tällä pikku-Valmetilla kuvassa näkyvine työkoneineen. Luonnollisesti tarvikkeisiin kuuluivat tynnyrit petrolille ja bensiinille, sekä pumppu jolla aineet saatiin traktorin tankkeihin.

 

 

Fiat 500, "Topolino", on kuhmolaisen Antero Kyllösen omistuksessa. Autoa valmistettiin jo 1930-luvulla, mutta tämä yksilö on tehty sotien jälkeen. Kahdelle hengelle tarkoitetussa takavetoisessa autossa on 500 kuutioinen neloskone sivuventtiilein. Tehoa on noin 15 hevosvoimaa.

 

 

Pieni on kaunista. Alkuperäinen Honda Monkey oli varsinkin mopoikään päässeiden poikien toiveuni vielä 1970-luvulla. Kuhmon romppeilla sellainen oli myynnissä. Miltei kuin uusi ja hinnastakin saattoi neuvotella.

Jos taas haluaa oppia "alalla" pitempään olleilta, kannattaisi vaihtaa mielipiteitä vaikka Kuhmon Mobilistien puuhamiesten kanssa. Siellä on perinnettä pitkältä ajalta ja toimintaa kesätapahtumina on Kuhmon lisäksi Nurmeksessa ja kahtena viimeisenä kesänä Lieksassakin. Vielä nelisen vuotta sitten Kuhmo ja Nurmes kokosivat parhaimmillaan yhteensä noin 14.000 kävijän joukon. Niistä ajoista suunta on ollut jokseenkin tasaisesti aleneva. Nyt rompemyyjiä paikalla oli tähänastinen ennätys, kaiketi näiksi tapahtumiksi Suomen suurin joukko tänä kesänä. Sen sijaan kuhmolaisten omia näytteillepanijoita oli selvästi aikaisempaa vähemmän. Se näkyi erityisesti maamottorien, traktorien ja muiden koneiden määrässä. Onkohan jonkinlainen näyttelyväsymys ainakin ohimenevästi iskenyt sitkeäksi tunnettuun Kainuun kansaan?

Oli hieno juttu, että Suomen Höyrypursiseuran Lappeenrannasta lähtenyt 50v. juhlaregatta saatiin Saimaan Wanhat höyrylaivat-osastona käymään myös Rääkkylässä. Seuraava ison juhlan sijaintipaikka Höyrypursiseuralle voisi viiden vuoden kuluttua olla höyrylaiva Ilmarisen vesillelaskupaikka, Puhos. Vuosi on silloin 2023, jolloin samalla tulisi juhlituksi suomalaisen höyrylaivaliikenteen 190-vuotismerkkipaalu. Jos se ajoitettaisiin perinnepäivien viikonloppuun, kyseessä olisi merkittävä yleisömagneetti ja iso tuki koko tapahtumalle.

Mietinnän tarvetta on useilla suunnilla.