Oorninki se olla pitää 3.

Havolan aikaa

Sota-aika oli monella tavalla sekava ajanjakso Kiteelläkin. Poliisitoimi oli mukana järjestelyissä, joissa oli väkeä myös armeijan organisaatioista. Oli kansanhuoltovirastoa, asutustoimintaa ja  muuta siirtolaisasioiden hoitamista, mutta lopulta päästiin taas rauhanoloihin.

KITEEN NIMISMIEHEN kanslia toimi pitkään Järvisen kahvilana tunnetussa talossa suunnilleen nykyisen  Osuuspankin talon paikalla. Rajavartioston muutettua toimipisteisiinsä rajanpintaan, poliisiasemaksi vapautui laitoksen entinen kiinteistö keskustasta kilometri Tolosenmäen suuntaan. Poliisitoimelle annettiin uusia tehtäviä ja byrokratiahan huolehtii useimmiten lopusta. Kesälahtikin liitettiin Kiteen nimismiespiiriin vuonna 1956. Lukuisat konstaapelit asuivat kylissä synnyinpaikoillaan. Siksi paikkakunnan tuntemus oli vankka levätessään laajan joukon hartioilla. Vuonna -75 Havolan alaisuudessa konstaapeleita oli jo 11, ylikonstaapeleita oli kaksi, ulosottoapulaisia myös kaksi ja toimistotyössä autteli neljä virkailijaa.

 

 

Havolan työpöytä vanhalla poliisiasemalla. Puhelin oli tarpeellinen yhteysväline omalla virka-alueella ja myös lääninhallituksen suuntaan.

ERÄS LÄHES legendaarinen hahmo oli jo esillä ollut Ukko-Simo. Hän oli niitä vanhan kansan poliiseja, joka saattoi huvipaikalle tullessaan jo pihalla huikata: - Pullot pois, poliisit tulloo! Muitakin juttuja kuultiin, mutta niihin ei ole uskomista. Olin itse paikalla, muistaakseni helmikuussa 1963, kun kirkonkylän seurantalolla oli Kiteen Osuusmeijerin ja Joensuun Ymp. Osuusmeijerin fuusiokokous. Sali oli täynnä väkeä ja tunnelman kiihkeyttä ennakoiden Havola oli lähettänyt paikalle Ukko-Simon pojan, konstaapeli Veli Hakulisen, ihan virkapuvussa.
 

PUHEENVUOROJEN pitäjät ohjattiin vuoronsa mukaan salin edessä olevalle puhujakorokkeelle. Kiteeläismeijerin hallinto sai pyyhkeitä huonosta taloudenhoidosta. - Olette pitäneet yllä kannattamatonta vientisahatoimintaa, maksaneet puusta ylihintaa ja maidontuottajien työstä ei ole jäänyt heille kuuluvaa osaa, oli yleinen syytös. Lopulta vuoron sai pienviljelijä Niilo Roivas Ojamäestä. Tämä käveli nahkasalkku kourassa puhujapöntölle, otti salkusta vanhan kansan sanoilla "kirjelokin" - oikeammin vihkosen pahvin päälle nidottua kirjoituspaperia.

MIES KÄVI lukemaan  kotona raapustamaansa tekstiä. Sävy oli sama jollaista oli jo kuultu. Sitten Roivas luki: "Kun rahaa ei lompakossa näy, mielikin on niin saatanan äkee". Se oli osuusmeijerin maidonlähettäjänä mukana olleelle Ukko-Simolle liikaa. Hän käännähti taaksepäin kohti istuinrivien takana seisovaa Veli Hakulista. - Veli, kanna tämä ukko pellolle, kuului komento. Ei ollut Veli niin hirveän suuri mies, mutta niin ei ollut Roivaskaan. Palttoon niskaraksista Velin otteessa ollut mies lähti kevyesti salista, eikä asiasta jälkeenpäin kuulunut. Luulen, että nykyisin noilla puheilla ei enää miestä pihalle raijattaisi. 

 

 

Nimismies Ilmari Havola lähtötunnelmissa talvella 1978. Uusi virastotalo on valmistunut ja poliisiasemakin siirtynyt sinne.
 

KITEELLÄ oli kauan kyseenalainen maine eräänä maan pahimmista pontikkapitäjistä. Vaikka asialle oli perusteitakin, nimismies ei moisesta esilläolosta tykännyt. Tilastolukuna 40-50 tuhottua viinatehdasta vuodessa ei ollut kovinkaan mairitteleva tieto. Julkisuutta lisäsivät muutamat todella isot yrittäjät, kuten Tuohtaansuolta löytynyt "sipajamassa" ollut 3000 litran pömpeli, keittopaikalla kokoon hitsattu rankkiastia. Monia muitakin isoja keitoksia löytyi. Jo aikaisemmin, keväällä 1954, Kiteenlahdessa Muholankoskella saunan lattian alla pihisi rankkiastia, jonka tilavuus oli noin 1500 litraa. Siihen aikaan sellainen kelpasi uutiseksi Hesarin etusivulle.

 

Joskus oli mahdollista hieman rentoutua kahvitauolla. Uuden virastotalon taukotilassa saman pöydän ympärillä ovat ulosottoapulainen Jorma Pirinen, konstaapeli Veikko Pykäläinen, kanslisti Anja Hämäläinen, edelleen konstaapeli Veli Hakulinen, sitten konttorineitonen, joka tässä jää tuntemattomaksi. Hänestä oikealle ovat istumassa konstaapeli Heikki Kainulainen sekä pääasiassa Kesälahdella työskennellyt ulosottoapulainen Raimo Kaksonen.

KAUHEITAKIN sattui. Kun olimme Ilmari Havolan läksiäiskahveilla maaliskuussa 1978, hän muisteli virkauransa synkimpiin päiviin kuuluvaa Tuhkasten perhesurmaa vuodelta 1962. Siinähän jotenkin raivoon tullut alkoholisoitunut mies murhasi suunnatonta raakuutta osoittaen veljensä perheen viisi jäsentä. Vain 11- ja 13-vuotiaat pojat pelastuivat sängyn alle piiloutuneina. Mies odotti tuomion täytäntöönpanoa, mutta ei tarvinnut sitä kärsiä. Putkan ruokahuollosta vastannut Rauni Mönttinen, Veikko-konstaapelin puoliso, valmisteli eväät vankilaan vievää junamatkaa varten. Paketti oli sidottu naruilla, jotka sattuivat olemaan niin lujaa laatua, että Tuhkasen onnistui hirttäytyä niihin.

LÄHTÖKAHVEILLA Havola muisteli myös erästä kansliaan tullutta emäntää. Tämä oli nimismiehelle valittanut, että heillä kotona on "niin huono syntyväisyys". Siihen Ilmari oli arvellut, ettei tuo niin huono ole, kun lapsia kuitenkin oli seitsemän.  Emäntä tarkensi, ettei hän lapsia tarkoittanut, vaan sitä ettemme "synny keskenään"- riitainen elämä siis. Mustelmiaan tarkoittaen oli vielä kysynyt: "Haluaako nimismies katsoa". - En halua, Havola oli vastannut, - riittää kun puhuitte.

 

 

Nimismies Havolan eläkkeellesiirtymisjuhlia oli 31.3.1978 useampikin. Tämä kuva on läksiäislounaalta silloisessa Kantakievarissa. Kuvaussektorille osuivat tässä otoksessa alkaen vasemmalta: Läänin poliisitarkastaja Ilkka Hupli, Kiteen uusi nimismies Antero Seppä, apulaisnimismies Esko Alhainen, seuranäyttämömies Pekka Havukainen, tällä kertaa valtuuston puheenjohtajan roolissa, sekä äärimmäisenä oikealla kiteeläinen kokoomusvaltuutettu Erkki Renvall.

 

 

Läksiäiset huipentuivat juhlapäivällisiin. Maire ja Ilmari Havolan pöydässä on kukkia ja kynttilät luovat tunnelmaa. Vallitsevana tunteena on kuitenkin haikeus. Huomenna kansliaan ei enää tarvitse työn merkeissä mennä. Mutta on tunnelmassa myös paljon kiitollisuutta. Pitkä työura on viety kunnialla päätökseen. Pian on aikaa suunnata tarmoa vaikka harrastuksiin, joita niitäkin toimen miehellä on paljon.

Virantoimituksessaan joskus varsin totiselta vaikuttanut nimismies ymmärsi humoristiset tilanteet. Hän kertoi nuoresta  neitosesta, joka oli tullut tilaamaan henkilöllisyystodistusta. Oli puhuttu valokuvan tarpeellisuudesta, mutta jo poislähtöä tekevä asiakas pyörähti vielä ovella varmistamaan:"Sen piti siis olla rintakuva?" Johon Havola: "Rinnoista viis, mutta naaman pitää näkyä selvästi".

HAVOLASTA voi hyvinkin sanoa, että hän oli luontainen aristokraatti. Hänen arvovaltansa ja karismansa oli lyömätön ja vakuuttava. Kansliassa ja työssä konstaapeliensa kanssa hän oli kuin hyvä isä. Miehen pitäjällä nauttima arvostus oli suuri.

 

Artikkelisarjan viimeisen tarinan lähteinä olivat kirjoittajan omat arkistot ja muistikuvat. Lisäksi haastateltiin useita aikalaisia, jotka aikanaan toimivat Ilmari Havolan työkumppaneina.