Lähes täystuhon toukokuu

Kevään tulo muuttaa perusteellisesti seniori-ikään ehtineenkin päiväohjelmaa. Talviajan verkkainen meno, tosin monine rutiineineen, on jokseenkin rauhallista ajankulua. Toki leivinuunia pitää lämmittää vahintään joka toinen päivä, pakkasten aikaan päivittäinkin. Mutta kevät tuo uutta säpinää, siitä ei mihinkään pääse. Huhtikuu 2019 oli poikkeuksellinen sikäli, että loppukuusta saatiin nauttia kesäisistä lämpötiloista. Useana päivänä sää oli aurinkoinen ja mittarinäytöt jopa yli 20 astetta plussan puolella. Sellaista ei läheskään jokaisena keväänä koeta. Tosin vappuviikon päätteeksi ehti vielä takatalvikin. Paikoin lunta kertyi parikymmentä senttiä. Onneksi se vaihe oli lyhyt.

Yksityisyydensuoja on asia jota ei sovi tänä päivänä unohtaa. Senkin uhalla tämä pieneksi rajattu otos kun Pajapellon ukon synttärimaljoja nostettiin. 




Toukokuun lapsi kun olen, sekin oli todettava, että jälleen ikävuosissa täyttyi uusi vuosikymmen. Ei se pelkästään myönteistä ole, että yhdeksäs vuosikymmen pyörähti alkuun 10.toukokuuta. Mutta sekin on eräs elämänlaki, ettemme ajan kululle mitään voi. Kaikella on aikansa, niin myös meidän jokaisen elämässä. Ystäviä oli läsnä merkkipäivänä, nyt vain omasta perhepiiristä ja lähisuvusta. Iso joukko muisti silti monin tavoin. Oma harrastusryhmä, Kiteen mieskuoro, muisti ukkoa mojovalla tavallaan. Kiitos teille siitä!
HYVIN PALJON tuli onnitteluja postin kautta ja henkilökohtaisia onnitteluja sain monissa kohtaamisissa, puhelinsoitoilla ja sähköposteilla. Oli herkistävää kokea se, ettei ikäpapparainen ole vielä täysin unhoon tovereilta ja ystäviltä jäänyt. Pitkäaikainen toveri, entinen Koti-Karjalan päätoimittaja Jouko Väistö halusi välttämättä tehdä haastattelun omaan paikallislehteemme. Jonkin verran nikottelin vastaan, mutta Jouko sai tällä kertaa todellakin ukon "ylipuhutuksi". Kiitos siitäkin vielä näin jälkikäteen! Tekstistä huokuu Joukon lämminhenkinen ja kohtelias ystävän asenne, kun hän vuosikymmenten tuttuna ukkoa luonnehti.

 

Veli Levän pihapiirin näkymät muuttuivat totaalisesti. Lisäksi tuli iso määrä puunkorjuuta aikaan jolloin siihen ei tiedetty varautua.

 

 

Kaksi kuvaa Kari Mikkosen talon ympäriltä. Alemmassa kuvassa näkyy osa siitä "kaskesta", joka tukki Joentauksen tien.

 

Seurojentalon ympäristö oli saanut osansa tuhosta. Näissä kuvissa on  niistä osanen näkyvissä.

 

 

 

Omakotitalon tontille vähän ennen entisiä kylän kauppoja on tullut myös aihetta halkosavottaan. Onneksi rakennukset säästyivät.

TUSKIN VIERAAT lauantaina 11. toukokuuta olivat lähteneet, viimeisiä veimme juuri etelän junaan, kun oikein kunnolla rysähti. Palatessamme Kiteenlahteen oli parhaassa vauhdissa vain muutamia kymmeniä sekunteja kestänyt myrskynpuuska. Pieniä oksia, käpyjä, ja muuta rojua tosin oli tiellä, mutta kotiin pääsimme ilman vaikeuksia. Sen sijaan meiltä eteenpäin tie oli monesta kohtaa poikki.
NAAPURIMME Veli Levän tontilta oli kaatunut lukuisia isoja kuusia, osa Korkeakankaan suuntaan menevän maantien ylikin. Joentauksen tien suunnassa tuhot sen kuin pahenivat. Kari Mikkosen uuden talon ympäriltä oli kaatunut useita kymmeniä isoja ja pienempiä puita. Seurojentalon seudulla rytö jatkui niin, että seurantalon katon nurkkaan kaatunut puu oli rikkonut kattoa ja vaurioittanut lämpökeskuksen piippua. Liikenneyhteydet olivat moniin suuntiin poikki ja osalla alueen talouksista sähkökatkot jatkuivat jopa yli vuorokauden mittaisina.

 

Lintujen armeijaa parhaissa syöntipuuhissaan Kiteenlahden rantapelloilla,

 

Kymmeniä tuhansia valkoposkihanhia majailee täälläkin. Kuvan ulkopuolelle jäi vähintään toinen mokoma.

 

Niin on kuin Israelin lasten peltoa heinäsirkkatuhon jäljiltä. Kasvamaan ovat jääneet vain nokkoset ja voikukanlehdet. Kiteenlahdessa tunnetaan veljeyttä tuohon kansaan tuhansien vuosien takaa. Puuttuu vain Egyptin orjuus, mutta ei täysin; suomalaista viljelijää kahlehtivat lähes yhtä suurella teholla yhdessä rakennetut EU:n byrokraattiset direktiivit.

MAISEMAKYLÄN toukokuu eteni kalenterin mukaan myös siinä, että varsinkin Niemenpuolen pellot täyttyivät määrältään kymmeniin tuhansiin nousseilla lintuparvilla, jotka jälleen olivat valkoposkihanhia. Sen sijaan tavanomaiset suuret joutsenlaumat eivät tällä kertaa kylän pelloille asettuneet. Noin kolmen viikon ateriointijakso alkaa olla nyt päätöksessä. Enää muutama pienehkö parvi on lauantaina 25. ja sunnuntaina 26. päivänä toukokuuta pelloilla asustanut. Ei tosin ole enää mitään syötävääkään. Pellot on kynitty maanpintaa myöten. Tämän keväinen tuhoalue on varovasti arvioiden nelisenkymmentä hehtaaria. Vajaan kolmen viikon kuluttua pitäisi päästä tuorerehun korjuutöihin. Ei tarvita ennustajanlahjoja, jos sanoo, ettei hanhien turmelemilta pelloilta mitään korjattavaa vielä silloin löydy.

VIELÄ YKSI  muukin vitsaus perustuu jo edelliseen kesään. Kun lintujen aiheuttamat tuhot ja hyvin kuiva alkukesä kuristivat ensimmäisen tuorerehusadon monilla tiloilla vain yhteen kolmannekseen, neljännekseenkin normaalista, viljelijät yrittivät hakea lisää tuorerehua lannoittamalla nurmet kolmatta korjuukertaa varten, satoa, joka normaalivuosina jätetään yrittämättä. Syksypuolen paremmat kosteusolot toivatkin joillakin tiloilla kohtalaisen määrän korjattavaa vielä syyskuun lopulla.
PERINTEISESTI kasvien talvilepoon asettumista ja juuristoon kertyvien ravinteitten talvehtimista parantavien vaikutusten takia kasvin annetaan rauhoittua mieluiten vähintään neljän viikon ajaksi ennen kasvukauden päättymistä. Viime syksynä myöhään korjatuilla peltokuvioilla tuota lepoaikaa ei jäänyt juuri ollenkaan. Ikävänä seurauksena on isot talvehtimistuhot niillä pelloilla. Osa tämän kesän tulossa olevasta kadosta on siis pohjustettu jo menneenä kesänä. Mutta elämän täytyy jatkua, keinoista alkaa vain olla pulaa!
KAIKEN TÄMÄN keskellä on entisen viljelijän mieleen tullut vanhan testamentin kertomus, kun valtavat heinäsirkkalaumat tuhosivat viimeistä jyvää myöten Israelin lasten viljasadon. Jos heinäsirkat alkaisivat vallata tämän päivän suomalaisia viljapeltoja, ne todennäköisesti otettaisiin haaviarmeijojen voimin vastaan ja pantaisiin soppakattilaan. Hanhien ja joutsenten kanssa asia on paljon hankalampi: yhteiskunnallinen näkemys on, että näitä eläimiä pitää vahingoista huolimatta suojella. Ampuminen on jyrkästi kielletty siinäkin tapauksessa, että viljelijällä ei kohta ole enää muutakaan pataan pantavaa.

 

Uusi kevät on aina uusi mahdollisuus. Touoille päästiin tänä vuotena hyvissä ajoin ja muokkaus- ja kylvötyöt sujuivat suotuisissa oloissa joutuisasti. Toki tehokkaat koneet ovat suurena apuna, kun pellolle moneltakin tilalta lähtee vain yksi mies, talon isäntä. Tässä muokkausta tehdään kuusimetrisellä äkeellä. Hehtaaria kohti ei näin mene paljonkaan aikaa.

 

Orastuvat pellot ovat nekin lupaus uudesta sadosta. Se antaa toivoa monien harmien rasittamalle viljelijällekin.

 

Jäät ovat olleet Kiteenjärvestä ja Hyypiistä pois jo pian kuukauden. Vesille venosen mieli - vaikka näinkin pienen!

 

Tuomi on jo pääosin kukkinut, mutta kuinkas laulussa sanotaankaan: "Siellä kauan on kukkineet omenapuut". Niin se on nytkin parhaimmillaan.

Oma lemmikkini koristepuista on pilvikirsikka. Sitä voi verrata ihmisen lyhyeen elonpyrähdykseen. Tosin tämän kukinta on vielä paljonkin lyhempi. Lämpimän kevään oloissa se saattaa mennä ohi kolmessa - neljässä päivässä. Tämän hetken viileä sääjakso on antanut kukinnalle muutaman lisäpäivän. Kaunis puu vaatii huolellista vaalintaa. Erikoisen herkkä se on torjunta-aineille. Meillä oli kesällä 2012 jo nelisen metriä korkea pilvikirsikka. Kun naapurin pellolla torjuttiin rikkaruohoja, pellolta tullut tuulenhenkäys toi mukanaan sen verran kemikaaleja, että komea puu pudotti lehtensä eikä seuraavana keväänä osoittanut enää minkäänlaisia elonmerkkejä. Hyvä tietää sekin, kun suunnittelee puun sijoittamista pihapiiriinsä.

Mutta nyt mennään kuitenkin toiveikkaasti kohti kesää. Ihminen on optimisti ja uskomme kaikesta huolimatta hyvään tulokseen.  Toivottavasti toiveista tulee edes osittain tottakin!