Sadonkorjuuta kuuman kesän jälkeen

Kuuma kesä on jäämässä taakse. Epäilemättä se on ollut monessa suhteessa ainutlaatuinen. Varsinkin viljelijälle se on merkinnyt isoja haasteita. Huoli etenkin karjanrehun riittämisestä tulevalle talvelle on painanut monen maamiehen mieltä. Syyspuolen viikot ovat tuoneet mukanaan sateet ja nurmien elpymisen. Viljasatoon ne eivät ennättäneet vaikuttaa. Se on jäänyt koko Suomessa poikkeuksellisen pieneksi. Tilakohtaiset vaihtelut ovat suuria, mutta yleisesti puhutaan sadon jääneen monilla tiloilla vain puoleen normaalivuosista.

 

Joskus ohranpuinnit ovat alkaneet jo heinäkuun viimeisinä päivinä. Kuuma kesä ei merkinnyt varhaista puinteihin pääsemistä. Tämä kuva ohrapellosta on otettu elokuun puolen välin tienoilla. Pari viikkoa pitää vielä odotella ennen kuin puimuri ajetaan tälle pellolle.

 

 

Moreenipellon matalaksi jäänyt ohra oli sentään puintikunnossa jo 10. elokuuta.

 

Puutarhan kesä on oma lukunsa. Mansikkaa oli kasteltukin ja se antoi pinta-alaansa nähden taas komean sadon.

 

 

 

Puintipellolla. Yläkuvassa puidaan ohraa ja alla olevassa kuvassa irrotellaan kauraa Hiidenjoen laakson  suopellolla.

 

 

 

Suokauran puintia tässäkin.

 

  

Vielä kaksi puintikuvaa, ylä- ja alapuolella: Tässä kohteena on suorakylvöllä perustettu kaurapelto. Vaikka kesä oli huippukuiva, kevätkosteutta säästänyt kylvömenetelmä auttoi tällä peltokuviolla sadon onnistumaan poutakesä huomioiden poikkeuksellisen hyvin.

 

Papparaisen harraste-Fordi pääsi käytännön toimiin puintien aikaan. Hyvin täysi kaurakuorma kulki mäkiselläkin tieosuudella, johon sisältyi muun muassa ottava Muholankosken rinne. 

 

Luonnonantimiin kuuluvat puolukat eivät tänä kesänä löytyneet tutuilta paikoilta. Onneksi niitä oli löytänyt myyntiin asti eräs tuttavamme. Sen verran saimme, että säästellen käyttäen näillä talven yli päästään.

 

Sienisato alkoi miltei räjähtävänä elo-syyskuun vaihteessa. Nyt niitä löytyy kaikista paikoista joissa sienet yleensä viihtyvät. Ensin tulivat tapansa mukaan haaparouskut ja kohta perään karvalaukut. Kumpaakin lajia on suolassa oma tarve. Kun metsässä liikkuminen on itselle mieleistä, sieniä on kertynyt kavereillekin vietäviksi. Tähän mennessä heillekin olen niitä kantanut ämpäreillä mitaten reippaasti yli kymmenen kappaletta. Sienisatoa kertyy edelleen metsiin. Harkittavana on lajista luopuminen tältä syksyltä, mutta jos hyvät säät jatkuvat, tuskin sitä malttaa tehdä.

 

 

 

Karvalaukku, karvarousku, tai pakallisena nimenä vahveroinen, on hyvä ruokasieni. Tänä syksynä niitäkin on paljon. Laatu on ollut hyvä. Näissä ylä- ja alapuolen kuvissa olevat sienet ovat kasvaneet kahdessa päivässä. Keskiviikkona keräsin kaikki sienet talteen ja jo perjantai-iltana samoilla paikoilla oli sieniä, joitten lakin läpimitta parhaimmillaan oli liki 10 senttiä.

 

Hyvälaatuisia karvalaukkuja lauantaiaamun 15. syyskuuta sienimetsästä. Miltei kotinurkilta niitä kertyi kahden ostoskassillisen verran.

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤ 



 

Kuuman kesän "saldo" alkaa olla laareissa. Harraste-perunamaan sato poimittiin talteen perjantaina 14. syyskuuta. Mukulat olivat varsin kookkaita, joten sato oli vähintään normaali. Sen sijaan ne, jotka saavat toimeentulonsa viljelijänammatista tilanne on toinen.

He joutuvat sopeutumaan siihen minkä luonto tältä kesältä antoi. Nurmisadon syyskorjuut tosin antoivat tuorerehuun sellaisen täydennyksen, että siltä osin karjanrehu yli talven on turvattu. Rehuviljasta tulee olemaan pulaa, mutta Keski-Karjalassa on vielä sen verran viljanviljelyyn erikoistuneita tiloja, että viljelijöitten välisillä kaupoilla vielä puuttuvia rehuvarastoja voidaan täydentää. Myöhemmin talvella ja etenkin ensi kesän kynnyksellä tilanne tulee olemaan toinen. Alueen omat varastot ovat käytetty loppuun ja silloin esimerkiksi rehuohrasta ja rehukaurasta saattaa koko Suomessa olla pahakin puute.Tuontiviljankin löytyminen voi olla hakusessa, sillä kuivuus on koetellut koko pohjolaa ja lisäksi laajoja viljelyalueita esimerkiksi Puolassa, Saksassa, jopa Ranskassa.