torstai 3. tammikuuta 2013

Muistoja menneen vuoden 2012 varrelta

Monenlaista toimintaa ja tapahtumia vuodenkiertoon mahtuu. Tässä pienenä koosteena loppuvuodesta taaksepäin muutamia kuvia. Pikkujoulun merkeissä ikätoverien kesken ollaan tässä ja seuraavassa kuvassa Pajapellon nurkan mökissä. 

Alempana esiintyvää Kiteenlahti-kirja kuvaa ennakoiden tässä vielä kerran muistinvirkistykseksi asiaa koskeva linkki: Netissä voit kuunnella kirjateemasta Yle Areenan  osoitteessa  http://areena.yle.fi/radio/1753015

Motoristipapat saman pöydän ympärillä, ajankohta kuten edellisessä kuvassa, joulukuun alku 2012.
 
Sortavalassa olivat ystävyyskuoron 35-vuotisjuhlat 15.12. Tässä potretissa on juhlassa mukana olleita kuorolaisia Sortavalasta, Suojärveltä ja jopa Kiteeltä.

Kiteenlahti-kyläkirja julkistettiin lauantaina 24.11. Tässä sen laatija Pajapellon ukko esittelee työn tulosta ja kertoo teoksesta ja sen syntyvaiheista muutenkin. Yleisöä oli salin täydeltä.

Autoja mökin nurkalla. Etualalla oleva Honda palveli mökin väkeä moitteettomasti, mutta on nyt lähdössä oman Katri-tyttären ajokiksi Loviisan suuntaan. Muutamaa vuotta nuorempi ja helpommin kyytiin päästävä Foordi ottaa nyt pestin Pajapellossa tarvittavaan kyydinantoon.

Keväällä alkoi motoristiharrastus ja kuvat lähtevät nyt toukokuusta eteenpäin. Otos on MC-Kitee motoristikerhon kevätajon lähtökokoontumisesta kerhon omalla pihalla.
Kesäkuulla oli veteraanikuorma-autojen harrastajien valtakunnallinen tapahtuma Kiteellä. Kuva on otettu Tolosenmäessä Esa Halttusen omistaman Veekmas-tiehöylätehtaan alueella.
Tässä on muutamia vanhoja Zetoreita ja taustalla myös Valtra ja Ford-traktorit. Kuva otettiin Kuhmon perinnekonetapahtumassa heinäkuun lopulla.

Veteraanimoottoripyöräklubin ralli 2012 oli elokuun alussa Lappeenrannassa, tosin Imatran kupeessa Holiday Club Saimaa-alueella.  Kuvassa on muutama ikämotoristi, jotka harrastavat samaa vanhaa Honda-mallia, kuten itsekin olen värkkäillyt jo yli 10 vuotta.
Sieltä Saimaan rannalta löytyivät nämäkin pyörät. VMPK-kokontuminen elokuu 2012.
Kiteeläismotoristit kauden lopettajaisajelulla syyskuun lopussa 2012. Kuvauspaikka on, kuten muutenkin voi havaita, Arvinsalmen lossi.

Syyskesään mahtui vielä kahden päivän opintomatka Keski-Suomeen. Jyväskylän lisäksi pistäydyttiin myös Mikkelissä. Tämä kuva on Kyyhkylän päärakennuksen portailta. Entisen sotaveteraanien kuntoutustoinnan lisäksi paikka on nykyään monipuolinen matkailukohde taidenäyttelyineen ja muine nähtävyyksineen.

Palaamme vielä kerran kuoromuistoihin menneeltä vuodelta. Kuva on otettu lauantaina 7.7. Sortavalassa Seurahuoneen 550-paikkaisessa auditoriossa. Etualalla on Kiteen mieskuoron laulajajoukkoa

Yleisnäkymää Sortavalan laulujuhlien pääkonsertista sunnuntaina 8.7. Ystävyyden tunnuksina liehuvat rinnatusten Venäjän ja Suomen liput.

Kiteen mieskuoron laulajat esiintymässä Sortavalan laulujuhlilla päätapahtumassa 8.7.2012. 
Suuren surun päivältä on tämä viimeinen kuva. Kuoromme pidetty puheenjohtaja Teppo Mikkonen menehtyi lento-onnettomuudessa huhtikuun alussa 2012. Viimeinen palvelus ystävälle tehtiin  hautauspäivänä 28.4. Kuvassa Tepon tomumaja on kätketty maan poveen hänen kotikylänsä Rääkkylän Niemisen hautausmaalla. Omaiset ja ystävät ovat jättämässä viimeistä tervehdystä hautakummun äärellä. 

lauantai 22. joulukuuta 2012

Joulublogi 2012 Pajapellon nurkasta


Loppuvuoden eräänä perjantaipäivänä sain tehtävän toimia Kiteen Kirja-Infossa "kirjailijavieraana". Omana tarjoilunani oli kuumaa glögiä ja pipareita. Kuulumisia vaihdettiin ja keskusteltiin asiakkaiden kanssa Kiteenlahti-kyläkirjasta ja parikymmentä kävijää halusi sen pakettiin jouluajan lukemiseksi. Tuokin tapaaminen oli minulle taas eräs uusi kokemus. Kiitos siitä!

 Joulun rauha alkaa laskeutua Pajapellon nurkkaan. Se tapahtuu nyt jo 17. kerran tässä pienessä eläkevuosien pirtissä. Talo oli uusi, kun heinäkuussa 1995 tähän pysyviksi asukkaiksi muutimme. Näkymä oli jotenkin hämärä, kun silloin ajatteli, millaisiksi eläkeläiselon loppuvuodet muodostuisivat: tätäkö vain - lopun ja lähdön odottelua? Jalat ainakin olivat jo  lopussa: nivelrikkodiagnoosi kaikissa jalkojen neljässä suuressa nivelessä. Tammikuussa 1998 leikattiin vasen lonkka ja sain siihen ensimmäisen proteesinivelen. Jatkoa seurasi marraskuussa 2002, nyt molemmat polvet saivat rautaa. Vielä viisi seuraavaa  vuotta osittain rampana ja lokakuussa 2007 viimein neljäs proteesi oikeaan lonkkaan. Silti kaikki menneet eläkevuodet tarkasta alusta 10. toukokuuta 1994 ovat olleet kaikkea muuta, kuin lopun odottelua. Syksystä 2002 alkanut uusi elämä kirjoitusharrastuksen parissa on avannut aivan uudet näköalat. Niin on tapahtunut omaa elämää ajatellen ja myös siinä, kun historia lähellä ja kaukaa on  alkanut näyttäytyä ihan uudessa - perin mielenkiintoisessa valossa.

Luopumista pitää silti joka päivä opetella. Omat voimat hiipuvat, ja tuoni niittää satoa ikätoverien joukossa: Viimeisin iso menetys tapahtui keväällä 2012. Olimme Teppo Mikkosen kanssa läheiset ystävät. Vajavaisenakin hänen lähellään oli hyvä olla, hyväksyttynä, tasaveroiseksi itsensä kokien. Vielä hänen poismenoaan edellisen päivän olimme yhdessä, monia suunnitelmia tehden ja vireillä olleita asioita yhdessä hoidellen. Luin automatkalla Tepolle erään luonnostekstin, sen jonka olin laatinut Kiteenlahti-kirjaa varten rakennusneuvos Tauno Huhtilaisesta. Teppo kuunteli pitkän jutun keskeyttämättä. Sitten hän totesi kannustavasti: elävää kerrontaa! Sekin antoi voimia. Seuraavan päivän iltana olin jo vaimoni kanssa laivaristeilyllä ja juuri saapumassa Tallinnaan. Samaan aikaan, noin klo 21.00, sain tekstiviestin, myös kuorotoverilta, Matti Saukkoselta: Teppo Mikkonen ja toinen ystäväni Esa Pykäläinen ovat tänään iltapäivällä menehtyneet lento-onnettomuudessa!

 Lähes kaikki sinä päivänä mielessä olleet muut asiat menettivät hetkessä merkityksensä. Jälleen kävi toteen ison kirjan sana: Kun tuuli käy heidän ylitseen ei heitä enää ole! Onneksi meillä edelleen ovat ominamme noiden hyvien ihmisten muistot. Osaisimmepa ammentaa niistä rakennuspuita ja oppia oman elämämme lopputaipaleelle!

Haluan sydämellisesti toivottaa kaikille ystävilleni ja lukijoille mitä parhainta, lämpöä, lepoa ja läheisyyttä antavaa joulua, ja onnea tulevalle uudelle vuodelle 2013!

Joulurunoa ei Pajapellon nurkassa tänä vuotena syntynyt. Siksi pitää antaa suunvuoro paremmille osaajille - sellaisille, jotka ainakin omaan elämääni ovat osuvilla säkeillään paljon vaikuttaneet:

Juhani Töytäri

Tämä, varsinkin Positiivareista tuttu runoilija, herätti minut
näillä säkeillään – varmaan jo kaksi vuosikymmentä sitten:

Ei koskaan voi nauttia valmiista viljasta,
ei koota kypsiä tähkäpäitä
Jos ensin ei pellollaan uurasta
ja vakoihin vuodata kyyneleitä

Tässä kauniin ja ruman maailmassa
emme niittää voi mitä mielimme
Vaan elämän pelloilta korjaamassa
käymme sen, minkä itse kylvimme

Timo Töyrylä:

Keski-iän kynnykselle päässeen,
silti vielä nuoren miehen alkuetapilla
syntyneitä mietteitä, jo 1950-luvulla:

Eloni mittaan paljon
syntiä tehdä taisin -
vaan tekisin, tekisin jälleen,
jos uudelleen alkaa saisin!

Unto Kupiainen:

Vanha viikate
Monisäkeinen runo kuvaa vertauksellisesti ihmiselämää vanhan viikatteen miettein.
Voimat ovat uupuneet, enää muistot ovat jäljellä. Tässä muutama säe runosta vanhan miehen mietteinä, miltei kuin omiani:

Kauan sitten heinäkuisin öin
terä hionnasta kiiltävänä,
sateen tieltä korret poikki löin
voittoisana, kaikki viiltävänä.
Terää heilutteli nuori varsi
vavahdellen hurmaa elämän,
- lahos puu, pois varren aika karsi,
itse myöskin kohta häviän
ruohonkorretkin nyt kosteat
viikatteet ois mua kovemmat.
- - - - - -
Yks on lohtu, helmaan heinäpellon,
jota loppuun saakka rakastan,
uinun helistessä kissankellon,
viereen horsman punaa pursuvan.
Keinuun nukahtaen suuren suven
kuuntelen nyt ääntä pisarain,
unohtaen täysin ruosteen ruven,
uneksien kauneudesta vain.
Kaataa minut solistessa veen
niitto kestävämmän viikatteen.
- - - - - -
Kaikkiviisas niin on luomistyössään
suuren säännön pannut kaikkeuteen;
päivän pään saa kukin kerran yössään,
kaiken kohtaa viilto viikatteen.
Tuskan kuinka jaksaisinkaan kantaa,
kiihko riemuun kuinka muuten ois,
jos en tietäis: täytyy kohta antaa
molemmat ne täydellensä pois.
Vasta alla suuren Viikatteen
elämä saa arvon täydelleen.

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Havukaisten sukuseuran juhlavuosi on aatossa






Havukaisten sukuseuran muistomerkki paljastettiin Havukkalanmäelle 2.7.2005. Kuvassa on juhlakansaa - tietenkin Havukais-sukua
Havukaisten sukuseuran 30v. juhlavuosi on aatossa
Kesällä 2011 tehdyn Baltianmatkan yhteydessä viitoitettiin tulossa olevan juhlavuoden ohjelmavaihtoehtoja. Etelä-Suomesta mukana olleet Havukaiset toivoivat kesän 2013 kokouspaikaksi seutua, josta suvun esi-isät aikanaan Karjalaan muuttivat. Rantasalmen "juuria" lähellä on Juva ja varsinkin Rapionmyllyn hieno kesäteatteripaikka. Se onkin suunniteltu juhlakokouksen miljöö heinäkuun kolmantena lauantaina, 20.7.2013.  Marketan, Reetan ym. päivänä!

Juhlapäivän antiin kuuluu aamupäivällä pidetyn kokouksen jälkeen sukuseuran tarjoama lounas, tällä näkymällä kermainen lohikeitto. Kesäteatteri alkaa klo 14.00 ja esityksen väliaikakahvit kuuluvat myös sukuseuran maksamaan etuun. Kiteeltä järjestetään vapaa bussikuljetus, johon mahtuu mukaan noin 50 henkilöä. Muualta Suomesta tulevat joutuvat itse kustantamaan matkansa, mutta muulta osin ilmaisedut ovat yhteiset. Esitettävä Kerran vielä-teatterikappale on parisuhdeongelmia, erehdyksiä ja erilaisuutta  huumorin keinoin kuvaava musiikkinäytelmä, jonka on ohjannut tunnettu näyttelijä- ja elokuvaohjaaja Erkki Saarela. Käsikirjoitus on Mika Talukselta ja musiikin on säveltänyt Markus Fagerud. Näyttelijät ovat valtakunnan kuuluja alkaen Ossi Ahlapurosta ja neljästä muusta entuudestaan tunnetusta osaajasta. Sukuseuran tiedote pyritään saamaan matkaan helmikuun puolessa välissä. Siinä annetaan tarkemmat ohjeet ilmoittautumista varten sekä lopullinen 30v. juhlapäivän ohjelma.

Kiteeläisjuuret  ja Kiteenlahden kylä yhdistävät suurta osaa Havukaisten suvusta. Sukuseuran nykyinen  puheenjohtaja Pekka Havukainen sai marraskuun lopulla 2012 valmiiksi koviin kansiin sidotun 350-sivuisen kyläkirjan Kiteenlahti - Vatjan perukasta maakunnan maito- ja maisemakyläksi. Kirjan painos  ei ole kovin iso ja jo kahden ensimmäisen myyntiviikon aikana puolet kirjoista on löytänyt ostajansa.  Kirjassa on historiatekstin ohessa 335 valokuvaa, joista 82 on väreissä ja painettu kirjan keskiosan 40-sivuiseen liitteeseen taidepainopaperille, joten värien toistuminen ja painoasu ovat todella tasokasta työtä. Havukaisten sukuseuran jäsenet, jotka asuvat muualla kuin Kiteellä, voivat tilata kirjan Pekka Havukaiselta. Kirjan hinta on 35 euroa. Lisäksi tulee 7 euron postimaksu ja 2 euron hintainen pehmustettu postituskuori kulmavahvistettuna. Kokonaishinta kirjeluukusta tipahtavalle yli kilon painoiselle teokselle on siten 44 euroa.  Kirjoittaja pyytää asiasta kiinnostuneita ottamaan lähiaikoina yhteyttä puhelimitse numeroon 0500-428211 tai sähköpostilla pekkahavukainen@suursaimaa.com.

Kirjateemaa on käsitelty myös Yle Pohjois-Karjala-lähetyksessä 26-27.11. Pekka Havukaisen haastattelu on edelleen kuultavissa Yle Areenassa Ja linkki radio-ohjelmaan on kirjoittajan blogiosoitteessa kankaalanpekalta.blogspot.com
Nopea toiminta varmistaa kirjan saamisen. Jos kirjaerää on jäljellä vielä heinäkuussa 2013, teos otetaan sukutuotteiden myyntipöydälle sukokouksen yhteydessä.

Tulossa olevan juhlavuoden sukuterveisin, Pekka Havukainen, Havukaisten sukuseura ry:n puheenjohtaja.

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Kuuntele netissä Kiteenlahti-kirjasta!

http://areena.yle.fi/radio/1753015 Tämä on siis linkki
 
Kiteenlahti-kyläkirja julkistettiin lauantaina 24.11. Paikalla oli 60-70
ihmistä kotikylältä ja kauempaakin. Kirjan tekijän puheenvuoron lisäksi kuultiin Kitee-Seuran puheenjohtaja Heikki Pirisen sekä kirjan eräänä oikolukijana ja kirjoittajan henkisenä tukenakin toimineen Jorma Gröhnin puheenvuorot. Huomattava määrä kirjoja lähti jo silloin mukana olleiden matkaan. Kovia lahjapaketteja on siis odotettavissa monen joulupukin kontista.

 
Pohjois-Karjalan Radio haastatteli kirjan tekijää maanantaina 26.11. Alussa olevan linkin kautta voi kuunnella Pekka Havukaisen tuntoja urakan jälkeen. Hanke merkitsi kirjoittajalle verrattoman laajaa kontaktipintaa entiseen ja nykyiseen kylän väkeen. Uskon entuudestaan säilyneen ystävyyden näin uudelleen lujittuneen. Ehkä ikämiehen on nyt viisainta vetää hetkinen henkeä.
 
Ylle olen poiminut kuvan amarylliksestä, joka katkenneenakin jatkaa kukintaansa imien voimaa astiassa olevasta ravinnenesteestä. Itse koen saaneeni samalla tavalla voimaa teiltä kaikilta ystäviltä ja kannustajilta, kun vietin hektisen vuoden Kiteenlahti-kirjaa kootessani ja työstäessäni. Sydämestä lähteneet kiitokset siitä tuesta kaikille teille!
 
Mutta kuunnelkaa toki Yle Areenaa, Muutakin kuin Pajapellon ukon juttua!
Kuulemisiin, Kankaalan Pekka.

lauantai 10. marraskuuta 2012

Tuomas Holopaisen ja Nightwishin luovuuden lähteet


Tuomas Holopaisen lapsuudenmaisemat olivat kaksivuotiaasta lähtien Kiteenlahden pienessä maalaiskylässä. Jäkäläpeitekalliot ja Kiteenjoen kallioiset rannat Kalterilla olivat lähellä pojan kotitaloa, entistä Alapihaa. Taiteellista lahjakkuutta oli periytynyt ukki ja rovasti Martti Nortian suvusta, samoin kuin isän puolelta ukki Olavi Holopaiselta ja tämän isältä, opettaja Antti Holopaiselta. Musikaalisuus oli niin Tuomaksen äidin kuin isänkin puolella eräs hyvin vahva lahjakkuuden laji.
Tuomas-pojan kodin lähiympäristössä olivat komeat saniaislehdot, marjastus- ja sienestysmetsät sekä upeat vaaramaisemat. Taru pahasta Pajarista oli sekin miltei ikkunan alla Kalterilla, sillä kertomuksen mukaan Pajarin Oiti-tytär yritti paeta Venäjälle Kiteenjokea myöten.
Kiteenlahden kyläkoulu oli pitkälti toistakymmentä vuotta Tuomas Holopaisen Kirsti-äidin työpaikka, kun tämä oli siellä opettajana. Metallien salat hallitseva isä, DI Pentti Holopainen, varmisti pojan ja äidin turvallisen koulutien rakentamallaan uudella sillalla. Se lyhensi matkaa, sillä polkua myöten kävellen koululle oli vain pari kilometriä. Autotien kautta samaaan päämäärään pääsemiseksi piti ajella rapiat viisikilometrinen taival. Kuvassa on tuo Kalterilla Kiteenjoen ylittävä silta.

Lasten ja vanhempien yhteinen joulukuvaelma esitettiin ainakin kerran koulun joulujuhlassa Kiteenlahden seurantalolla. Tuomas on pikkupoika juuri seimen vieressä vasemmalla. Muita esiintyjiä on pojan luokkatovereista, muitten luokkien oppilaista ja lasten äideistä. Mariana on Anna Rouvinen Piiroomäestä.
Manta-myrsky syksyllä 1985 ei säästänyt Tuomaksen kouluakaan. Se riipoi osan peltikatosta, mutta koulunpitoa moinen ei haitannut. Lapset ovat välitunnilla liukasta pihaa kokeilemassa.  Tuomas Holopainen on kaikkein pienin poika miltei koulun nurkan kohdalla.  

Siinä se lepää, nyt jo suljettu kyläkoulu. Keväällä 2006 jaettiin viimeiset todistukset opinahjosta, joka ehti siihen mennessä toimia 101 vuotta. Täällä Tuomas Holopainen sai eväitä ja siivenalut maailmanvalloitukseen, vaikka sitä ei tiennyt silloin vielä poika itse, sen enempää kuin ympäristö, kaukomaista puhumattakaan! Tuomas Holopainen kertoo Kiteenlahti-kyläkirjassa siitä, mitenkä paljon hänen luovuudelleen merkitsivät ne puolentoistakymmentä vuotta, jotka hän Holopaisten perheen nuorimpana vesana Kiteenlahdessa asui. Kalterinjoki, Muholankoski, Tyyne-mummo, naapurit ja koulutoverit: siinä oli osa niistä puitteista, joiden ympäröimänä lahjakkaan pojan luovuus alkoi kehittyä. Siksi miltei tuntuu, kuin koko kyläjistöllä olisi ollut pieni osuutensa siihen, ainakin hyväksyvänä sivustaseuraajana!

Kiteenlahti saa oman historiansa kansiin laitettuna kirjana. Lauantai-iltana 24.11. klo 19.00 Kiteenlahdessa seurojentalolla on kylän pikkujoulukahvitus. Ohjelmaakin on, mm. Kiteen mieskuoron esityksinä. Kyläkirjan voi niin halutessaan ostaa samalla reissulla. Toivottavaa kuitenkin on, että mukana olisi suunnilleen tasaraha. Kuten aikaisemmissa blogeissa on kerrottukin, hinta on 35 euroa ja kolme kirjaa saa satasella! Jatkossa myyntipaikkoja ovat Kyläpuoti ja Kiteen Kirja-Info. Kirjan voi saada myös tekijältä osoitteesta Kiteenlahdentie 34. Silloin noudosta on hyvä sopia soittamalla numeroon 0500-428211.

maanantai 29. lokakuuta 2012

Kyläkirja julkistetaan lauantaina 24.11.2012


Kiteenlahti-kyläkirja on painossa ja valmistuu marraskuun kolmannella viikolla.  Kirjan 350 sivua ja yli 330 kuvaa sisältävät oman kylän historian lisäksi laajat artikkelit kiteeläisestä terveydenhoidosta 1600-luvulta lähtien ja toisena teemana sata vuotta kiteeläisen osuustoiminnan historiaa. Kirjan valmistumista juhlistetaan  Kiteenlahden seurojentalolla lauantaina 24.11. 2012 klo 19.00. Kyläyhdistys tarjoaa silloin kyläjistölle joulutorttukahvit ja Kiteenlahti-kirjaan tutustuminen sopii kokoontumisen toiseksi aiheeksi.
                                     
Kuvissa ovat kirjan kannet. Suurentamalla kuvaa tekstit tulevat luettavan kokoisiksi. Kuten aikaisemmassa blogikirjoituksessa jo kerrottiin, kirjan myyntihinta tulee olemaan 35 euroa ja joulahjapakettihinta on  kolme kirjaa satasella. Kirjoja voi ostaa jo julkistamistilaisuudessa ja myöhemmin kirjoittajalta. Maanantaista 26.11. lähtien kirjan saa myös Kyläpuodista, joka sijaitsee Hurskaisen huonekaluliikkeen vieressä sekä Kiteen kirjakaupasta. Myynnin vauhdittamiseksi kirjakaupassa pidetään joulunalla kampanjapäivä, jolloin kirjan tekijä kirjoittaa ostajan niin halutessa, omakätisen omistuksen kirjan alkulehdelle.

lauantai 6. lokakuuta 2012

Kiteenlahden kylähistoria valmistuu

Kiteenlahti-kyläkirjan taitto on loppusuoralla ja valmistuu parin viikon kuluessa. Kokonaisuudessaan teokseen tulee 350 sivua ja kirjassa on 40-sivuinen väriliite, jossa on taidepainopaperille painettuna 82 valokuvaa. Väriliitteen teemoina on "Värien kertoma Kiteenlahti tammikuusta joulukuuhun" ja toisena teemana "Henkilöitä ja tapahtumia" -osio. Kirjan nimi tulee olemaan "Kiteenlahti - Vatjan perukasta maakunnan maito- ja maisemakyläksi".
 Mustavalkosivuille tulee noin 250 kylän historiasta ja ihmisistä kertovaa valokuvaa. Teemoittain eteneviä lukuja on kymmenen ja artikkeleita kirjassa on nelisenkymmentä. Niihin liittyy useita laajoja henkilökuvia, kuten rakennusneuvos Tauno Huhtilaisen ja  Haminassa sotakorvauslaivoja rakentaneen "Lammin Heikki" Havukaisen sekä Kiteen aikaisemman nimismies Ilmari Havolan tarinat. Nightwish-johtohahmo Tuomas Holopainen on mukana omalla muistelmakirjoituksellaan niistä pitkälti yli kymmenestä vuodesta, jotka hän Holopaisten perheen nuorimpana ja Kiteenlahden kyläkoulun oppilaana tässä viehättävässä maisemakylässä vanhempineen ja muine sisaruksineen asui.
Kylästä löytyvät ensimmäiset asiakirjoihin viedyt merkinnät vuodelta 1500, jolloin itäinen veronkantaja kirjasi Vatjan viidennekseen kuuluneet Kiteen talot veroluetteloon. Kiteenlahtea kutsuttiin siinä Niemen kyläksi ja asutusta oli vain kaksi savua. Myöhemmin kylä nopeasti kasvoi ja taloluku lisääntyi. Hännisenlampi on Hyypiinjärven itäpäässä kapean kannaksen erottamana. 1970-luvulla sen pohjasedimentin  jääleikenäytteistä saatiin lasketuksi, että rukiin ja pellavan viljely täällä oli aloitettu joskus 1430-luvulla. Oma kyläkoulu vuodesta 1905, sen tuoma uusi sivistyksen ja järjestötoiminnan  kasvu, ne tekivät Kiteenlahdesta nopeasti valistuneen kyläyhteisön. Kylän paikallismaantiede, maisemat, koneellistuminen, ammattien kehittyminen kylän monine osaajineen, kaikki tämä ja paljon muutakin kyläkirjan kansien väliin mahtuu. 1700- ja 1800-luvuilla tapahtuneet kaksi järvien laskua, jokiperkaukset ja sen jälkeinen viljelyalan nopea lisääntyminen, taas vaurastuttivat kylää taloudellisessa mielessä. Kaikki nämäkin asiat ovat runsaine kuvituksineen uuden kyläkirjan ja kylähistorian laajassa kerronnassa mukana.

Kiteenjärven ja Hyypiin kannakselta tehtiin 1970-luvulla keramiikkapalasten löytö, jonka perusteella vanhin Kiteenlahdessa ollut asutus voitiin ajoittaa kivikaudelle,  pari tuhatta vuotta ennen ajanlaskumme alkua olevaan aikaan. Voidaan siis puhua todella vanhasta asumiskylästä, kun Kiteenlahden varhaisinta historiaa tarkastellaan. Prosessori Veijo Saloheimo avaa jo kirjan alkuluvuissa mielenkiintoisella tavalla näitäkin asioita, puhumattakaan ajasta 1500- 1721, johon ajanjaksoon mahtuu monia sotia ja suuria väestömuutoksia koko silloisessa Karjalassa ja siten myös Kiteenlahden kylässä.

Havukaisten sukuseura juhlii 30-vuotista historiaansa kesällä 2013. Heillekin uusi Kiteenlahti-kirja on uusi tietolähde ja mielenkiintoinen lukemisto kylästä, jonne lähes jokaisen suvun jäsenen juuret tavalla tai toisella liittyvät. Teoksesta tulee erinomainen vieminen ystäville kauemmaksikin ja ennen kaikkea mainio joululahja, kun jälleen mietitään sopivaa tapaa muistaa ystäviä ja läheisiä. Kiteenlahden kyläkirjassa rahat eivät ole hukassa, sen kirjan kokoaja voi hyvällä omallatunnolla sanoa. Koviin kansiin sidotun kirjan väriliitteessä on myös hyvin mielenkiintoinen kartta. Siinä on nykyiselle peruskarttapohjalle piirretty värilliseksi se alue, joka kylästä oli veden peitossa ennen ensimmäistä järvenlaskua 1700-luvulla.


Kirjan hinnaksi tulee tällä näkymällä 35 euroa ja kolmen kirjan pakettina joulahjaostoksen summaksi on kaavailtu sataa euroa. Mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan, kirja julkistetaan viimeistään marras-joulukuun vaihteessa. Ennakkovarauksia ja tiedusteluja voi tehdä sähköpostiosoitteella pekkahavukainen@suursaimaa.com. Hyvät vihjeet levityksen onnistumiseksi ovat nekin tervetulleita!