Etelän matkalaiset

 

Syksyn ruska kaunistaa maisemaa. Joskus se hehkuu värikylläisenä ja toisinaan taas laimeissa kellansävyissä.

 

Maisemakylä Kiteenlahti alkaa asettua talvilepoon. Syyskynnöt ovat vielä tekemättä, mutta niille on aikaa normaalisti lokakuu kokonaisuudessaan. Vain harvoin talvi keskeyttää työt ennen marraskuuta. Toki joskus niinkin on käynyt. Syksyllä 1976 pakkanen jäädytti maanpinnan jo lokakuun 16. päivää edeltäneenä yönä. Se keskeytti monen tilan kynnöt. Oli jopa niin, että joillakin isännillä ne työt olivat kokonaan aloittamatta.

 

Kylässä jokakeväisinä ja -syksyisinä vierailevat, jopa asustelevat lintuparvet ovat jälleen saapuneet pelloille. Valkoposkihanhet valloittivat rantapeltoaukeat eilen, ensimmäinen päivä lokakuuta. Parvet ovat jälleen isot. Nytkin voidaan puhua kymmentuhantisesta joukosta.

 

 

Lintuparvea Kalliolan Huhtilaisten peltoina tunnetulla alueella. Lisää ja vieläkin suurempana joukkona niitä on entisillä Kalmistolan Toropaisten pelloilla. Kun klikkaat kuvan suuremmaksi, yksittäiset  linnut näkyvät selvemmin.

 

Metsästää ei saa, mutta lintujen lukumäärä on loputon. Pulskassa kunnossa olevissa hanhissa olisi syötävää, vaikka näistä ei hanhenmaksapalleroita tekisikään.

 

Pajapellon nurkan mökin vieressä, vain muutaman kymmenen metrin päässä seinästä, einehti tämäkin hanhiparvi.

 

Ilmaan lehahtava lintuparvi miltei pimentää taivaanrannan. Kuvaussuunta on oman kotimökin portailta Hiidensuota kohti.

 

Luonnon monimuotoisuus on arvo sekin, mutta viljelijät joutuvat katsomaan sitäkin asiaa ammattinsa kannalta. Lähinaapurimme Peräpihan Matikaisten pellossa, jonka yksi sivu on vain muutama kymmenen metriä asuntomme nurkalta, oli syksyllä 2016 reilun kolmen hehtaarin suuruinen komeasti kasvuun lähtenyt ruisoras. Kun tuhannet valkoposkihanhet asettuivat oraaseen noin viikon ajaksi, jäljelle jäi miltei mullokseksi kynitty pelto. Seuraavana keväänä pieni osa oraasta voitiin jättää kasvamaan, vaikka sekin oli viljakasvustoksi varsin harvaa. Pääosa piti muokata auki ja kylvää ohralle.

 

Kevään muutto kohti pohjoista on tuonut vastaavat lintuparvet samoille pelloille pian jo kymmenen vuoden ajan. Molempiin suuntiin matkaavien lintujen joukossa ovat olleet suuret joutsenparvet, jotka eivät nekään jätä tekemättä joskus melkoisiakin vahinkoja viljelyksille. Muualla lähialueella linnuissa ovat olleet myös kurkiparvet. Niitä Kiteenlahdessa on ollut vähemmän, eivätkä ne täällä muutamaa kevättä lukuun ottamatta ole mainittavia vahinkoja tehneet.

 

Viime keväänä samoilla aukeilla useita viikkoja viihtyneet hanhiparvet tuhosivat kylässä neljän talon tuorerehunurmia arviolta noin 20 hehtaarin verran. Kun kyseessä sattui olemaan säässä erittäin pitkä ja kuiva poutajakso, tuho oli  ensimmäisen tuorerehusadon osalta lähes totaalinen. Jos runsaita sateita olisi tullut heti lintujen lähdettyä, juuristosta olisi saattanut lähteä kasvuun nurmea, joka olisi ehtinyt ensimmäiseen korjuuseen. Nyt niin ei käynyt ja voidaankin puhua merkittävän suuresta lovesta usean karjatilan ajateltuun  talvirehumäärään. Asialle pitäisi tehdä jotakin, sillä lintujen aiheuttamat haitat viljelylle muodostuvat pian kestämättömiksi.

 

 

Hyypiin rannat ovat osa kylän vaaramaisemaa ja siellä loistaa syksyn värikylläisyys. Havupuut pitävät huolen vihreästä ja lehtipuut täydentävät luonnon panoraamaa muissa väreissä.

 

Metsämarjojen sato jäi menneenä kesänä pieneksi. Vain vadelmaa oli runsaasti. Puolukka- ja mustikkasato oli todella vähäinen. Karpaloita on jonkin verran, mutta niidenkään osalta ei tunnu kovin paljon kerättävää löytyvän. Puutarhassa mansikoita tuli ihan hyvin, mutta harva on kiitellyt kotipuutarhansa herukkasatoa. Ehkä voi nähdä positiivisesti, että kun lähtötaso tulevaa kesää ajatellen on näin asettunut matalaksi, ensi vuonna saamme taas kunnon sadon metsämarjoistakin. Toivotaan sitä.

 

 

Lähimmässä asuinympäristössä on usein luonnonmetsistä poikkeavia puulajeja. Siksi sinne syntyy omanlaisensa ruskakin.

 

 

 

Pihapuita nämäkin kahden värin edustajat.

 

Syksyinen tienäkymä Salmensillasta kohti kirkonkylää.

 

Hyypiinjärvi on ollut oma ikkuna luontoon pian neljäkymmentä vuotta. Sitä se  on isolta osalta ollut järven rannalla sijaitsevan kesämökin ansiosta.

 

Vielä yksi kuva kahdesta lehtipuusta, jotka kumpikin omalla tavallaan kantavat kortensa syksyn värikylläisyyteen.

 

"Positiivinen pitää olla, ei saa pitää ikäviä asioita päällimmäisinä" - niinhän meitä on opetettu. Lintuhaitoista kirjoitettu vuodatus ei taida olla puhtaimmillaan tuon ohjeen mukaista käyttäytymistä. Uskon, että lukija osaa sen kyllä asettaa oikeisiin mittasuhteisiin. Kirjoittajahan on eläkeläisukko, jolle viljelyhuolien ei luulisi enää kuuluvan. Ei kuulukaan, mutta minkäs tosiasioille voi.

 

Kuitenkin, kaunista syksyä kaikille, jotka näitä Pajapellon ukon jorinoita yhä jaksavat seurata!