lauantai 19. marraskuuta 2016

Mieskuoro historiansa jalanjäljissä

Kiteen Mieskuoron historiallinen vuosi on kääntymässä lopuilleen. Maaseudulla toimivalle musiikkikokoonpanolle 110-vuotinen ikä on suuri harvinaisuus. Juhlakonsertti lokakuun viimeisenä sunnuntaina onnistui hienosti. Isona syynä on tietenkin ollut kaiken aikaa yleisön laaja hyväksyntä ja lähellä olevasta toimintaympäristöstä säteilevä kaikkinainen suopeus ja lämpö. Kuorolle se on ollut lähes  äidinsyliä vastaava "kehto". Sellaisena se on ollut hyvä voimanlähde niin johtajille kuin laulavalle miesjoukolle.

 
 
Kiteen Mieskuoro vei marraskuussa 2006 Sortavalaan kunniataulun, jossa kerrotaan kuoron palkitusta ensivisiitistä sinne. Kaupunginkirjaston seinälle sijoitettavaa taulua oli vastaanottamassa kirjaston johtaja Tatjana Antonova.  Kuvassa toisena vasemmalta on tulkkina toiminut Ivan Guttyjev vierellään mieskuoron silloiset puheenjohtajat, Pekka Havukainen ja Teppo Mikkonen.
 
Juhlakonsertin loppukaronkka vietiin Sortavalaan, kaupunkiin jossa mieskuoro ensimmäisen kerran nousi suuren yleisön tietoisuuteen kesällä 1906. Juuriaan kunnioittava joukko ei ole unohtanut tuota Laatokan laulavaa kaupunkia, jollaisena Sortavala jo 1900-luvun alkukymmeninä tunnettiin. Karonkassa oli  mukana  iso osa kuorolaisia puolisoineen. Ravintola Bulvarissa pidetyille juhlapäivällisille oli kutsuttu vieraiksi  vuodesta 1990 lähtien ystävyyskuoronamme  ollut Sortavalan Akateeminen naiskuoro. 

 
Karonkkaretkeläisten hyväntuulista joukkoa Seurahuoneen aulassa.

 
Karonkkareissun majoitus oli sijoitettu Hotelli Seurahuoneelle. Hyvään juhlakulttuuriin kuuluu tervetulotilaisuus. Se järjestettiin Seurahuoneen lämpiössä. Tässä tehdään alkumaljojen tarjoilemista edeltäviä käytännön puuhia. Kuoron puheenjohtaja Matti Saukkonen seuraa kuinka Maija Rautiaiselta onnistuu shampanjan  tasajako yli kahteenkymmeneen pikariin.

Järnefeltien kulttuurisuku tunnetaan Suomessa monista taiteilijoistaan. Kenraali Alexander Järnefelt sai sotilasarvonsa Venäjän tsaarin armeijassa. Syntyään hän oli tohmajärveläinen kruununvoudin poika. Myöhemmällä iällään mies oli maaherrana Kuopiossa, Mikkelissä ja Vaasassa sekä suuriruhtinaskunnan korkeissa hallintoviroissa.
     Lapsista tiedetään ainakin taidemaalari Eero Järnefelt, samoin säveltäjä Armas Järnefelt, Arvid-veljes oli kirjailija ja sisar- Aino oli naimisissa Jean Sibeliuksen kanssa. Sisarusten äiti oli venäläistä ylhäisösukua oleva Elisabet Clodt. Hänkin oli kenraalin tytär. Elisabetin suvussa oli myös paljon taiteilijoita.
     Pjotr-sedän hevosveistokset Pietarissa Anitskovin sillalla kuuluvat kaupungin tunnetuimpiin nähtävyyksiin. Alexander Järnefelt oli Venäjän tsaarillisen chevalier-kaartin upseeri. Saman koulutuksen ja aseman saanut upseeri oli myös mies, joka myöhemmin tultiin tuntemaan marsalkka Mannerheimina.
     Kyseinen joukko oli  aikoinaan tsaarin edustusupseeristo ja suomalainen kadettiperinnekin nojaa tuohon vanhaan taustaan.
     Esipuhe on pitkänlainen pohjustus sille, että kuoron varapuheenjohtaja Matti Majoinen on upseeriuransa alkuvuosien kadetti ja esikuntaupseerina muutenkin mies, joka sopii myös kuoromiesjoukossa "koulutustaan vastaaviin" tehtäviin. Vähän vaille puolileikillä voimme katsoa Matin hartioilla lepäävän jopa Tohmajärvellä aikanaan vaikuttaneen Järnefelt-suvun chevalier-manttelinperijän rooli. 
 
 
Siinähän  ne kavaljeerin taidot tulivat osoitetuiksi. Matti Majoinen pitää maljapuhetta, jonka kauniit sanat osoitettiin seurueen naisille.
 

Mikäpä tuohon paremmin sopisi jatkoksi, kuin daameille osoitettu serenadi. Tässä sellaista viritellään soimaan. Vasemmalta lähtien kuvassa ovat Matti Saukkonen, Usko Hämäläinen, Matti Majoinen, Yrjö Timonen ja äärinnä oikealla on kuoron johtaja Hannu-Heikki Hakulinen.
 
Ravintola Bulvar oli valittu juhlaillallisen pitopaikaksi viihtyisän ja kauniisti viimeistellyt sisustuksensa takia. Hyvässä maineessa on myös talon keittiö, josta ateriavalinnat oli tehty jo ennakkoon. Ennen aterian alkamista oli hetki aikaa tarinoida paikallisten vieraidenkin kanssa. Tosin edellisestä tapaamisesta oli aikaa vajaat kolme viikkoa, mutta oma konserttimme työllisti miehiä niin paljon, että keskustelut jäivät vähiin.
 
 
Kuulumisia vaihdetaan. Yli 25 vuotta jatkunut yhteistyö on madaltanut kummasti kielimuuria. Rajan takana on opiskeltu suomenkieltä ja kuoromme miehille on kehittynyt taitoa puhua venättä - ainakin "smooltolk"-tasolla. (kuvat ylä- ja alapuolella).

 

Ravintola Bulvarin sisäänkäynnistä avautuu näkymä viehättävästi sisustettuun saliin.
 
 
Bulvar-ravintolasalin kauneutta ehdittiin jo tarinan alkupuolella kiitellä. Mitäpä tuohon voisi lisätä. Kuvassa on seurueemme pöytäkattaus yli kolmenkymmenen ravintolavieraan joukolle.
 
 
Tässä on yksi pöytänäkymä päivällisaterian aikaan.
 
 
Päivällisillä kuultuun ohjelmaan sisältyi ystävyyskuoron laulaja Marina Kudlayn puhe. Opinnot olivat  edistyneet siinä määrin, että saimme kuulla sen suomenkielisenä.
 
 
Lisää pöytänäkymiä. Etualalla mieskuoron Reino Toropainen ja hänestä seuraavana vasemmalle istuu naiskuoron puheenjohtaja Maria Kolobuk. Pajapellon ukon takana taas katsoo kohti kameraa kuoronjohtaja Valentina Voronetskaja.

 
Edelleen pöytäseuruetta. Tässä lähimpänä istuu Jukka Pirhonen pöytäseuranaan Arja Ignatius. Taaempana näkyy myös eräs bassomme, Eino Virtanen.
 
 
Vasemmalta alkaen ovat tässä kuvassa mieskuoron johtaja Hannu-Heikki Erika-puoliso vierellään. Edelleen oikealle päin seuraavana istuu Pentti Hurri, sitten Helena Pirhonen ja Yrjö Timonen. Mieskuoron rahastonhoitaja Mauno Rautiainen katselee takaa että kaikki sujuu "nuottien" mukaan..
 
 
Kun kaksi kuoroa oli paikalla, laulu oli osa illan luonnollista ohjelmaa. Laulua kuultiin kuoroäänissä, välillä laulettiin yhteisesti tuttuja yhteislauluja ja kuultiinpa solistejakin. Yläkuvassa mieskuoro on ihan muodossa ja alakuvassa kuoron bassosolisti Eino Virtanen tulkitsee laulua Nocturne. "Ruislinnun laulu korvissani, tähkäpäiden päällä täysikuu"- upeasti tulkittu kappale Einolta, kiitos!
 
 
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
 
 
Juhlat on juhlittu. Tässä on vuorossa aamupala ja sitten kotimatkalle. Uusia suunnitelmia leijuu jo ilmassa. Nähtäväksi jää toteutuuko kesän 2017 yhteinen retki Sortavalasta Petroskoihin, sitten ehkä kantosiipialuksella Kizhin saarelle. Aikaa siihen pitäisi varata niin, että matka kestäisi kolme päivää. Pakosti siihen kuuluisi kaksi hotelliyötä Petroskoissa. Ei suunnitelmaa ainakaan tuoreeltaan teilattu! 
  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti