Sortavala-teemassa edelleen: Kauppoja ei tehty

 

Sortavalan raatihuone syysruskassa 2014. Kuva otettiin lokakuun lopun kauniina auringonpaisteisena päivänä. Kuvaussuunta on Karjalansillalta Gagarininkadun yli.

 

Määräaikaan 27.10. 2014 mennessä ei saatu tarjouksia, joten huutokauppa peruuntui. Epäonnistuminen oli jo toinen kuluvana vuotena, sillä helmikuussa ollut edellinen yritys koki saman kohtalon. Jatkossa, mikäli neuvotteluja edelleen käydään, ne tapahtuvat suorina yhteydenottoina Sortavalan aluehallinnon suuntaan. Kurssimuutokset ovat vaikuttaneet niin, että pyydetty pohjahinta oli noin 88.000 euroa. Tulevissa mahdollisissa  neuvotteluissa määräytyvä lopullinen kauppasumma voi olla huomattavasti pyyntöä alempi. Kauppahintaan vaikuttava seikka on sekin, että rakennus sijaitsee vuokratontilla, joka kerrotun mukaan tuo omistajalle yli tuhannen euron kuukausikustannuksen.

Raatihuoneen kiinteistöä on pidetty eräänä kauneimmista suomalaisarkkitehtuurin luomuksista luovutetulla alueella. Siksi olisi vahinko, jos sen annetaan rapistua korjauskelvottomaksi. Villit huhut talon kunnosta ovat monessa suhteessa vailla ammattimiesten sanaa. Olisiko mahdollista käyttää suomalaista "homekiinteistö"-osaamista luotettavan kuntoarvion laatimiseen? Mikäli tulos osoittaisi peruskorjauksen järkeväksi, seuraava askel on tulevan omistuspohjan selvittäminen ja remontin rahoituksen järjestäminen.

Viipurin kirjaston peruskorjaus sai taannoin huomattavan rahoituksen Suomesta. Laatokan pohjois- ja koillisrannikon alueen mahdollisista kulttuurirakennuskohteista Sortavalan raatihuone  taitaa arvoltaan sijoittua kärkeen. Suomen karjalaiset tarvitsisivat hekin oman tukikohtansa "laulavassa kaupungissa". Ehkä Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö ja Suomen Kulttuurirahaston Pohjois-Karjalan rahasto voisivat ottaa tarjolla olevan kohteen siipiensä alle? Tunnustetulla arvovallallaan nämä taustayhteisöt olisivat jämerä selkänoja myös omistusjärjestelyjä pohdittaessa.

Henkisenä taustana ei sovi unohtaa omaa yhteisöämme Karjalan Liittoa. Silläkin voisi olla sanansa sanottavana, vaikka se ei asiassa taloudellisena voimana esiintyisikään. Uskon monen toivovan, että myös Karjala-lehti toimisi keskustelufoorumina Sortavalan raatihuoneen nyt tultua kohtalonhetkiinsä.

 

Monet Sortavalan raatihuoneeseen liittyvät muistot sitovat kiteeläisiä ja etenkin mieskuorolaisia tuohon hienoon kiinteistöön. Talvella 2006 olimme viemässä  kunniataulua raatihuone-talossa silloin sijainneeseen kirjastoon. Taulun teksti kertoo, että Kiteen mieskuoro oli sata vuotta aikaisemmin mukana Sortavalan laulujuhlilla, siis kesällä 1906. Henkilöt vasemmalta alkaen: Kirjaston johtaja Tatjana Antonova, tulkkina toiminut Ivan Gyttyjev, varapuheenjohtaja Pekka Havukainen ja puheenjohtaja Teppo Mikkonen, viimemainitut  Kiteen mieskuorosta.

 

Sortavalan kirjaston johtajat, lainausosaston johtaja Natalia Zaitseva vasemmalla, vieressään johtaja Tatjana Antonova. "Kolmatta valtiomahtia", lehdistöä, kuvassa edustaa  sanomalehti Karjalaisen silloinen Keski-Karjalan aluetoimittaja Anja Itkonen.

 

 

Lämminhenkistä osaa muistojen helminauhasta tuo mieleen tämä tilanne. Nyt jo edesmennyt pidetty varajohtajamme Seppo Havukainen johtaa Kiteen mieskuoron ryhmää raatihuoneen lukusalissa pidetyssä ystävyystapaamisessa. Johtajan edessä lähinnä oleva laulaja on kuoron sen aikainen puheenjohtajaTeppo Mikkonen, joka hänkään ei enää ole joukossamme.

 

 

Kirjaston päälainaussali on tässä otoksessa kuvattu hieman yläsektorista. Kirjahyllyt ovat näin alempana ja niiden takaa näkyy hyvin monia raatihuoneen talon arkkitehtuurisesti kauniita detaljeja, kuten ikkunoiden koristeristikot, katon kulmassa olevat kipsiornamentit ja niitä kannattelevat pylväät.

Suomenpuoleinen naapuritalousalue Keski-Karjala on ollut mukana pelastamassa Sortavalan vanhaa ja arvokasta puutalokantaa. Reilu kymmenen vuotta sitten Keski-Karjalan aluearkkitehtikokeilun sivujuonteena kunnostettiin Sortavalassa eräs keskustan kiinteistö kaupungin vanhusten sosiaalipalvelukeskukseksi. Myös vesilaitoksen toimiston käytössä oleva idyllinen puutalo peruskorjattiin suomalaista osaamista hyödyntäen.

Oman haasteensa asiaan tuo Sortavalan sijainti Venäjän Federaation tätä nykyä suhteellisen leveällä rajavyöhykekaistalla. Suora suomalaisomistus ei siksi onnistune, mutta erilaiset yhteisyritysmallit saattaisivat luovasti käytettyinä tuoda ratkaisun siihenkin pulmaan. Mutta ensin on selvitettävä arvokiinteistön tämänhetkinen kunto.

On itsenäisyyspäivän ilta 2014. Mieskuoro oli mukana jumalanpalveluksessa ja sankarihaudoilla. Itsenäisyyspäivän juhlien paikka oli nyt Kiteesali. Sielläkin kuoro oli mukana. Juhlapuhuja, Itä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtaja Elli Aaltonen sanoi kohteliaasti: Kiteen mieskuoro on varmasti Suomen paras esiintyjä tämän vuotisissa itsenäisyysjuhlissa. Itselleni tämä oli 52. kerta olla näissä juhlissa paikalla. Yksi juhla jäi väliin; se oli vuoden 2000 tapahtuma, jolloin sairauden takia olin estynyt pääsemästä mukaan. 

 

Yllä oleva kuva tahtoo kunnioittaa pitkäaikaisen ystävän muistoa. Sekin sopii hyvin itsenäisyyspäivän teemaan. Tilanne on lounashetki Sortavalan Relax-ravintolassa. Teppo Mikkonen on kuvassa takana. Bloginpitäjä istuu äärimmäisenä vasemmalla vieressään Sortavalan Akateemisen naiskuoron johtaja Valentina Voronetskaja. Naiskuoron laulajiin kuulunut Galina Uzli, erityisopettaja ja englanninkielen lehtori, on kuvassa oikealla.

 

Tämäkin kuva muistuttaa Teppo-puheenjohtajasta: kahden kuoron yhteinen konsertti Sortavalassa 28.2.2009. Lukuisia kertoja kuulimme duettoja Valentinan ja Tepon esittäminä. Vakio-ohjelmistossa oli puhutteleva Eino Leinon runoon sävelletty "Oi kiitos sa Luojani armollinen". Se, kuten Merikannon muukin iki-ihana tuotanto, tuli Valentinalle tutuksi juuri Teppo Mikkosen ansiosta. Esiintymispaikkana oli tällä kertaa Sortavalan kulttuuritalon juhlasali. Säestäjä on Ludmila Novikova, Sortavalan Akateemisen naiskuoron pianisti.