Kiteenlahden maisemakylän pakkasaamu

Syksyn ensimmäiset pakkaset

Lokakuun puolessa välissä sää saattaa olla parhaimmillaan vielä lähes kesäinen. Vaikka päivä on jo lyhentynyt, aurinko paistaa yhä melko korkealta. Lämpöäkin saattaa olla keskipäivällä kymmenkunta plus-astetta.Valon suunta on kesään verraten kuitenkin toinen. Päivän ollessa täysin jo valjennut, auringonsäteet valaisevat maisemaa nyt paljon loivemmasta kulmasta. Se antaa esimerkiksi valokuville uuden ilmeen. Alla on muutamia otoksia lauantailta 18.10. Silloin ilmassa oli jo talven tuntua; pakkasta noin 12 astetta ja järvien rantamatalikot alkoivat olla jääriitteessä.

 

Maisemakylä Kiteenlahti on herännyt aurinkoiseen pakkassäähän. Uunit on laitettu lämpiämään ja seuraavana työnä monella kylän emännällä on karjalanpiirakoitten jouduttaminen aamun ruokapöytään. 

 

Linnut ovat lähteneet, kyntömieskin on saanut työnsä tehtyä. Pellot ovat kuuran peitossa. Pakkasta on ollut jo monena yönä ja päivisinkin lämpötila nousee vaivoin plus-asteille. Siksi ainakin kynnöksillä on jo muutama sentti routaa.
 

 

Valkoposkihanhet jättivät kylän peltoaukeat lokakuun toisella viikolla. Kurkiaurat matkasivat etelää kohti jo aikaisemmin. Joutsenista sitkeimmät kylpivät Hyypiin sulassa vielä lokakuun loppupuolella. Kuvassa on pieni osa monituhatpäisestä  muuttohanhien joukosta.
 

Valon leikkiä loppusyksyn ruskassa. Lehtikuuset ja vielä lehtiä kantavat koivut ovat aamuvalaistuksessa samassa kullansävyisessä juhlapuvussa. Ei mene enää kauan, kun syysmyrskyt jo riipivät lehdet pois.

 

Pihlaja on lehdetön. Luonnon kattama ruokapöytä sen oksilla kuitenkin odottaa tilhiä ja punatulkkuja aterialle.

 

 

Kiteenjärvi purkaa vetensä Salmenjoen kautta Hyypiiseen. Rantoja peittää ohut riite. Talvipakkasillakin virtaus jaksaa pitää avoimen kielekkeen sillasta kohti vastarantaa. Tosin on käynyt joskus sitenkin, että nopeasti kiristynyt pakkanen on saanut pintaveden jäähtymään niin, että joen suuaukko on hetkeksi kuroutunut kiinni, Kun jääkansi on tullut, pintaveden jäähtyminen ilmaan päin loppuu. Silloin järviveden lämpö sisäisen kiertonsa ansiosta tasaantuu ja tuttu jäästä avoin kaistale palaa, pysyen ainakin jonkin suuruisena läpi talven pakkasten.

 

Järven jäätyessä on monesti täysin tyyntä. Niin oli tässäkin tapauksessa. Kirkas jääpeite antaisi mahdollisuuden jääkalan pyyntiin, sillä vesi on nyt kirkasta ja kalojen liikkeet niin ikään lasinkirkkaan jään läpi on helppo havaita. Toisaalta jääkerros on vielä niin ohut rannoillakin, ettei sinne ole asiaa. Joskus taas on niin, että jääpeitteen tullessa järveen vallitsee hienoinen tuulenvire. Silloin jäähän muodostuu syheröinen mattapinta. Samaa jäätä muuten, mutta sen läpinäkyvyys on usein varsin huono.