Hanneksen matkassa

Agrologi ja myöhemmin kahden valintakauden kansanedustaja Hannes Volotinen vaikutti vuosikymmeniä kiteeläisessä kunnallispolitiikassa. Pitkäaikainen työ Kiteellä oli maatalousaineiden opettaminen kansalaiskoulussa. Valtuustossa joka aloitti vuoden 1969 alussa, Volotinen johti SMP:n valtuustoryhmää. Aatesuunta oli silloin vahvimmillaan, kun sillä oli kahdeksan valtuutettua.

 Kuvassa vasemmalta alkaen: SMP:n valtuutettu Raili Ilvonen, sitten valt. I. vpj Kauko Toropainen, valt. pj. Toivo Lipsanen ja 2.vpj. Hannes Volotinen, äärimpänä oikealla. 

Hannes viljeli usein puheenvuoroissaan vierasperäisiä sanoja. Taisi olla kevät 1970, kun valtuustoon tuotiin päätettäväksi eräitä palotoimen asioita edellisen vuoden tilinpäätöstä valmisteltaessa. Yksi asia oli päättää ruppovaaralaisisännän korvausvaatimuksen kohtalosta. Hänen muutaman kuukauden ikäinen vasikkansa oli kerrotun mukaan edellisenä kesänä hukkunut palokunnan vedenottopaikaksi tehtyyn kaivantoon.
Veljellistä naljailua

Hannes pyysi puheenvuoron ja sanoi: - Kyllä tämä asia pitää panna "ronolookiseen" järjestykseen ja "kongreettisesti" tutkia mistä tässä oikeastaan on kysymys. - Onhan saattanut olla, että vasikka olikin joku atavistinen mutaatio ja siksi kuollut omia aikojaan. Liberaalivaltuutettu ja Puhoksen koulun opettaja Jukka Laakko oli Volotisen asuinnaapuri. Nyt Jukka pyysi Lipsasen Topilta työjärjestyspuheenvuoron. Toki hän sen sai.

       - Voisiko valtuutettu Volotinen käyttää puheenvuoroissaan tavallista suomenkieltä? Nythän on vaara, ettei tämän provinssin primitiivinen publiikki ollenkaan käsitä, mistä tässä debatissa yleensä on kysymys. - On tärkeää, että paikallinen populaatio ymmärtää valtuustopuheitten sisällön. Leikkinä Volotinen naapurin heiton otti ja samassa pöydässä valtuuston tauollakin istuttiin.

Kaavoitusasioita oli usein listoilla 1970- ja 1980-luvuilla

Kiteen kunta osti 1970-luvun lopulla kanttoriurkuri Kalle Tiaisen perikunnalta ison osan nykyisenä Peltolan kaupunginosana tunnettua aluetta. Kaavoitusta valmisteltaessa myyjät olivat toivoneet kadunnimistölle musiikkilähtöisiä muotoja. Asia oli huomioitu ja  luonnosten ollessa nähtävillä ehdotuksessa olivat muun muassa Polkkakuja ja Tanhutie. Alkuperäiset omistajat lähettivät kunnanhallitukselle pyynnön niiden muuttamisesta: Nimistö pitää korjata heidän alun alkuaan ajattelemaansa kirkollisesta musiikista muistuttavaan asuun.

      Ehkä Hannes Volotista oli "lobattu" ennen kunnanhallituksen kokousta. Niinpä hän siellä valtuuston toisen varapuheenjohtajan paikalta pyysi puheenvuoron. - Kyllä minunnii mielestä tämä assii pittää jotennii korjata. - Laitetaan näihen valittajjiin oma tontti vaikka Viuluväylän ja Harpputien risteykseen! Niin ei sentään menetelty. Sen sijaan Urkutie ja Kanttorintie Peltolan alueelle tuli.

 Kansalaiskoulun kenttätyö-oppitunti Kiteenlahdessa syksyllä 1960. Maatalousaineiden opettaja Hannes Volotinen on vilttihattuinen mies vasemmalla. Tunnettuja ajan kiteenlahtelaisia kuvassa ovat Hanneksen edessä musta pipo päässä oleva oppilas Matti Kankkunen. Lähempänä kuvan oikeaa reunaa seisoo musta lippalakki päässä niinikään oppilas Esko Aittomäki. Hänestä oikealle osittain taka-alalla seisova pitkä lippalakkimies on "Törsävän" Teuvo Havukainen. Metsänhoidonneuvoja Voitto Levä esittelee kuusentainta ja sille tehtyä istutuslaikkua.

Kuvan löysi arkistoistaan Hannes Volotisen tytär Ritva Vilvala Helsingistä.

Opettaja sai palautetta entiseltä koulupojalta

Hanneksen kansanedustajavuosien jälkeen satuimme kerran Helsingistä Kiteelle matkatessa samaan vaunuun. Tuttuja kun oltiin, Volotinen käski mukaansa junaravintolaan. Kun oli saatu kahvit nenän alle, Hannes alkoi muistella: - Tässä samassa vaunussa istuin muutama kuukausi sitten kahveilla nuoren miehen kanssa. - En häntä alkuun muistanut, mutta sitten kyllä, kun alkoi puhua. Poikasena oli ollut Rantalan koulun oppilaana ja vähän päälle kymmenvuotias, kun oli tullut minut tuntemaan.

       - Kaveri kertoi, että olin jo kerran huomauttanut tupakanpoltosta, kun hän oli koulun nurkan takana kähräämässä sätkän kanssa. Pari viikkoa myöhemmin opettaja oli ajellut kuplavolkkarilla työpaikalleen ja tuntenut vaatteista saman pojan. Samalla nurkalla ja samoissa puuhissa. Hanneksen sisu oli kuohahtanut, hän pysäytti auton ja säntäsi pojan rinnuksiin. Metsätöissä lomiaan viettävällä miehellä oli ruista ranteessa ja niinpä tempaisi tupakoitsijan jalat ilmassa roikkuen koulun alakerran halkovarastoon.

       - Kyllä alkoi hävettää, kun jo itsekin tapahtuman muistin, Hannes sanoi. Pöytätoveri oli kuitenkin jatkanut:

- Kun pitelitte minua siinä seinällä muutaman minuutin, lupasin etten ikinä enää tupakkaa suuhuni laita - enkä muuten ole laittanutkaan. - Nyt kun yhteisessä pöydässä ollaan, kiitän opettajaa napakasta ja oikeaan aikaan tehdystä asiaan puuttumisesta. - Muuten, olen tässä matkalla Kiteelle maisterinpaperit taskussa ja ensipyhänä sitä kotona juhlitaan. Ajattelen, että osaksi teidänkin ansiostanne!

Hanneksen silmäkulma kiilsi kosteana. Vähältä piti, ettei itsellänikin.

Pajapellon ukko