Usko siirtää vuoria, Kalevi Keinosen suurtyö

Eläkevuosinaan Ruskealassa "paluumuuttajana" vaikuttanut Kalevi Keinonen voi ensi sunnuntaina perustellusti jo hieman huokaista ja silmätä aikaansaannostaan: Rakenteilla reilut viisi vuotta ollut kirkko on sinä vaiheessa, että jumalanpalvelus uudessa kirkkosalissa voidaan pitää ensimmäistä kertaa adventtina 29.11.

Varkauden ja Rantasalmen suunnilla tehty elämäntyö kansakoulunopettajana oli juuri ohi, kun rajanylitykset Niiralasta tulivat mahdollisiksi 1990-luvun taitteessa. Ruskealassa syntynyt Keinonen oli ensimmäisiä pioneereja, jotka saivat aloitetuksi jonkinlaista toimintaa rajan itäpuolella. Yli kymmenen vuotta entinen Ruskealan pappila, jota mies oli vuokrasopimuksen haltijana kunnostanut, palveli hänen johtamanaan majoituspaikkana ja paikallisena ekumeenisena kirkkona. Diakoniksi 1990-luvulla vihitty Keinonen oli monessakin mielessä sekä muodollisesti, että etenkin taidollisesti pätevä, niin pappisvirkaan kuin kirkonrakentajaksi.

Kalevi Keinonen vietti 80-vuotisjuhliaan uuden kirkon kivijalassa olevissa tiloissa. Oikea syntymäpäivä on 26.7. Juhlat olivat jo aattona 25. heinäkuuta 2006. Suuri sukulais- ja ystäväjoukko oli paikalla juhlistamassa merkkipäivää

Uusi kirkkokin tulee toimimaan ekumeenisena laitoksena, sillä ortodoksiväestö on paikallinen enemmistö. Harjakaisissa 2008 Kalevilla oli apuna sikäläinen tulkki hankkeen siihenastisia rakennusvaiheita muistellessa

Pitkän uran kuorojohtajanakin tehnyt Kalevi Keinonen oli jälleen maestrona. Kiteen mieskuoron kvartetti esiintyi kirkonrakennuksen välietapilla syyskuussa 2008

Ikää oli pyöreät 75 vuotta, kun pappila piti luovuttaa takaisin venäläishallintoon ja oltiin jälleen alkupisteessä. Kirkkoa enempää kuin majoituspaikkaa suomalaismatkustajille tai itsellekään ei ollut tarjottavaksi. Lähes uskomaton on tarina siitä eteenpäin: Kalevin tarmokas sukkulointi sikäläisen hallinnon pykäläviidakossa toi tuloksia. Lupa uuden kirkon rakentamiseen sota-aikana salamaniskusta palaneeen entisen kirkon paikalle saatiiin. Perustusten materiaali on luonnonkiveä. Sitä kuljetettiin mm. suomalaisajan jäljiltä löytyneiden navettarakennusten kiilakivistä Pälkjärveltä ja muualta lähiympäristöstä.

Työvoima on ollut paikallista väkeä, pääasiassa Ruskealan kylältä. Hanke on edennyt vaikeuksien voittamisen hengessä. Haasteista pienimpiä ei ole ollut rahoituksen järjestäminen. Melko varhaisessa vaiheessa majoitus- ja seurakuntatoiminta voitiin taas aloittaa, nyt rakennettavan kirkon kivijalassa. Kalevin 80-vuotispäivät 25.7.2006 voitiin pitää siellä jo hyvin viihtyisissä puitteissa.


Rovasti Antero Paananen, eläkkeellä oleva entinen Jäppilän kirkkoherra ja blokinkirjoittaja keskustelevat nyt tulevana adventtina jo käyttöön otettavassa kirkkosalissa 27.9.-09

Syysruska 2008 kaunisti luonnollisella somistuksella työmaata. Kirkkosalissa ei ollut vielä silloin kattoa eikä ikkunoitakaan

Syyskuun lopulla 2008 oltiin harjakaisvaiheessa. Ensi sunnuntain tapahtuman jälkeen katseet suuntautuvat taas seuraavaan ja suureen juhlaan, kun kirkon vihkiäiset saattavat olla esillä jo tammi-helmikuun vaihteessa 2010. Keinosten veljessarjaan kuulunut kenraali Yrjö Keinonen eteni sotilasurallaan korkeimmalle mahdolliselle paikalle. Pentti-veli oli lakimies, joka teki mittavan elämäntyön Joensuussa. Koulutusammattinsa ohessa hän toimi kuorojohtajanakin vuosikymmenten ajan. Kalevi, veljeksistä nuorin, ei ole ollut "pekkaa" pahempi. Saavutukset jotka ovat syntyneet vielä sydänsairauksia potevana eläkemiehenä, puhuvat puolestaan. Parasta miehuuttaan eläväkin joutuu niiden edessä nostamaan hattua!

Samassa kerroksessa kirkkosalin kanssa on seurakuntasali ja ravintola. Tilat ovat siistejä, valoisia ja viihtyisiä

Pieniä viimeistelyjä tehtiin vielä, kun tämä kuva otettiin 12. marraskuuta 2009. Rakentajan kasvoilta voi lukea tyytyväisyyttä ja iloa. Lopultakin ollaan näin pitkällä. Iloinen uutinen oli tullut edellisenä päivänä Suomesta: Kirkkoon saadaan oikeat urut. Ne tulevat lahjoituksena ja ovat aikaisemmin palvelleet Heinäveden seurakuntasalissa. Musiikkimies-Kalevi kertoi olleensa samojen urkujen soittajana joskus mieskuorojohtajan- ja opettajan työuransa vuosina