maanantai 18. heinäkuuta 2016

Kesäisten viikkojen kuvamuistoja

Kesän viikot ovat täynnä puuhaa ja tapahtumia. Osa niistä on jopa omassa pihapiirissä, puutarhassa ja mansikkamaalla. Kesällä tulee tehtyä matkojakin muita vuodenaikoja enemmän. Muutamat niistä ovat vakiintuneet ihan perinteeksi. Sellaisia ovat esimerkiksi käynti Savonlinnassa torin lörtsykahveineen.
     Lisää elämänsisältöä tuovat lukuisat perinnekone- ja motoristitapahtumat lähellä ja kauempana. Jo tähän mennessä noita vanhojen koneiden katselmuksia on Pajapellon ukkokin ennättänyt käydä tutkimassa Tuupovaarassa, Kuhmossa ja Kiteen Puhoksessa. Kuhmo ja Puhos tulevat saamaan oman blogikirjoituksen runsaine kuvineen lähiviikkoina. On kannustavaa, kun  esimerkiksi Kuhmossa puolitutut koneharrastajat ehtivät jo noita juttuja "tilaamaan". Luvattu on, joten kunhan tässä ennätetään. Perästä kuuluu!
     Mutta katsellaanpa sitä ennen vielä muutama kuva Petroskoista, Sitten sieltä Tuupovaarasta ja Savonlinnasta.

 
Suomalaisten ja venäläisten Pitkärannan risteyksen lähelle yhteisesti pystyttämä Murheen risti on ollut kuvana blogissa jo muutama vuosi sitten, kun pysähdyimme sen vierelle matkalla Suojärvelle. Monumentti on vaikuttava. Siksi kävimme sen äärellä tälläkin matkalla (klikkaa kuvat suuremmiksi!).

 
Sota on yksilötasolla samanlainen tragedia kummallakin puolella rintamaa. Se on onnettomuus perheille; lapsille, puolisolle ja äideille ja isille, jotka odottavat poikaansa takaisin. Liian moni ei palannut. Sanoja sodasta on monumenttiin kaiverrettu suomen- ja venäjänkielisinä.

 
Petroskoin matkalla pysähdyimme Salmissa ja kävimme tutustumassa sodan tuhoaman kirkon raunioihin. Lohduttoman näköistä, mutta samalla voi todeta Salmin ortodoksisen kirkon olleen aikanaan todella kaunis ja muutenkin vaikuttavan suuri rakennus. Kuvat ylä- ja alapuolella.

 
 
Syvärin luostari sijaitsee kuutisenkymmentä kilometriä Aunuksesta etelään päin. Tässä on kaksi kuvaa luostarin kirkoista.
 
 
 
 
Vielä yksi kuva petroskoilaisesta kauppakeskus Lotos Plazasta. Kuvassa on hulppean myymälätilan keskikäytävällä sijaitseva kahvila. Vastaavanlainen varsin suuri keskiaulatila on liikerakennuksen jokaisessa kerroksessa.

 
Ääninen on läsnä Petroskoin kesänäkymissä. Tässä näkyy taustalla hyvin hoidettua rantabulevardia. Sen varrelle on sijoitettu lukuisia veistoksia ja reliefejä, jotka on saatu lahjoituksina Petroskoin ystävyyskaupungeilta, myös Suomesta. Nyt kaupunginhallinto on tehnyt päätöksen, ettei rannalle enää sijoiteta lisää samanlaisia monumentteja.
.
 
Paluumatka Kolatselän kautta sujui hyvää uutta tietä pitkin. Otoksessa on näkymä bussin tuulilasin läpi ajoväylälle. Leveät vierialueet ovat nekin eräs liikenteen  turvallisuustekijä.

 
Kolatselän kyläkeskusta halkova maantie. Kuvasta oikealle jää pysäköintiä  ja mahdollista raskaan liikenteen vasemmalle kääntymistä tai U-käännöstä palveleva asfaltoitu silmukka. Sekin parantaa tieturvallisuutta hankalalla mäkiharjanteella, jonne noustessa näkyvyys on huono. Kauttaaltaan hyväkuntoisen tieosuuden pituus Petroskoista Pitkärannan risteykseen on jokseenkin tasan 200 kilometriä.
 
 
Kolatselänmäen  kääntymissilmukka on tämän näköinen. Suomessa vastaavia on rakennettu hankaliin paikkoihin, joissa esimerkiksi vasemmalle kääntyminen on huonon näkyvyyden takia vaarallista. Venäjällä näitä ei ole kovin usein nähty.


Ylä- ja alapuolella on kuvat Kolatselän kahvilasta ja pienestä kyläkaupasta. Alakuvassa osa joukostamme on kahvijonossa. Paikallinen yrittäjä on melko iäkäs naishenkilö. Hän kertoi kaikkien kahvilassa myytävien leivonnaisten olevan hänen omin käsin tekemiään. 



Laatokan rantaa. Kirjavalahden seutuvilla tie kulkee ahtaassa tilassa jyrkkien kallioiden ja järven välissä. Siksi se seuraa uskollisesti rantaviivaa ja on paikoin hyvinkin mutkainen. Mutkien takia tieosuudelle on jouduttu sijoittamaan lukuisia taustanuolia varoittamaan vaarallisista kaarteista.

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

"Kotimaani ompi Suomi" -  siksi kuvatkin ovat nyt taas Suomesta.

 
Tuupovaaran keskusta 2.7.2016. Kaksi miestä, kylän lähikauppias Rauno Kuronen ja oman maakunnan ja Tuupovaaran muusikko Kari Kuronen olivat ideoineet kesätapahtuman kaupan pihalle. Vanhoja koneitakin siellä nähtiin. Tämä Zetor 25K-traktori vuodelta 1961 oli ajettu paikalle Koverosta.

 
Tässä on kaksi niin ikään iäkästä ajopeliä. Etualalla on IH-malli 1970-luvulta, mutta taaempana poseeraa David Brown, jolla on historiaa takanaan jo yli 60 vuotta.
 
 
Kiteeläinen tuohimestari Martti Matikainen keskustelee asiantuntevasti paikallisen tuohiesine-myyjän kanssa. Ammatillinen diplomatia sujui ongelmitta.
 
 
Näkemiin Tuupovaara, Kurosen Rauno, miehen kyläkauppa ja kahvila Pirana! - matka jatkuu kohti uusia seikkailuja.
 
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Savonlinna - omaa lähieksotiikkaamme

 
 
Savonlinnan kaupunginpuutarhuri loihtii upeat kukkaisasetelmat jokaiselle kesälle.



Värikylläisyyttä torinäkymässä. Marjat ja sienet tuovat värinsä suoraan luonnosta, mutta neuleissa ja tekstiileissä ne ovat taitavan sommittelun tulosta. 


Kun varmaa tietoa ei ole, pitänee arvata: kun Savonlinnan Seudun Osuuspankki täytti kymmenen vuotta sitten sata vuotta, se lahjoitti kivimonumenttiin sijoitetun torikellon Savonlinnan kaupungille. Meniköhän sinne päinkään? 

 
Kevyen liikenteen silta, joka yhdistää torialueen kaupungin länsipuoleen, parantaa liikenneturvallisuutta. Lisäksi se on rakennelmanakin onnistunut osa, joka liittyy Savonlinnan torikokonaisuuteen.

 
Savonlinnan komea punatiilikirkko näkyi jo edellisessä kuvassa, mutta ansaitsee paikkansa vielä parempana lähiotoksena.

 
"Lörtsy"-kahvit, se on asia joka useasti nousee puheisiin, kun esillä on Savonlinnan kesä - ja sen tori.

 
Jo parin tunnin risteily tuo esille Savonlinnan vesistöjä, Olavinlinnan ja monet komeat sillat. Risteilylaiva Lake Star kaartaa kohti laituria miniristeilyn päätteeksi.

 
Kaikilla ei ole puutetta pikkurahoista. Satamassa on paljon komeita huvialuksia, eivätkä kuvaan osuneet olleet läheskään niistä hulppeimpia.
 

"Ken härjillä ajaa" - siksi pitää Savonlinnastakin yksi motskarikuva olla! 

 
Loppukuvana torimyyjän kukkaistarjontaa. Viimeistään ensi kesänä täällä taas tavataan, jos ikää sinne asti piisaa!
 
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

perjantai 24. kesäkuuta 2016

Karjalainen ja kaunis Petroskoi

Ääninen on Laatokan jälkeen toiseksi suurin järvi Euroopassa. Sen rannalla sijaitsevalla Petroskoilla on historiaa, joka Suomessa muistetaan  ainakin kaupungin keskustaan muistopatsaan saaneesta Otto Ville Kuusisesta ja myös Karjalan tasavallan pääkaupunkina olosta. Petrozavodsk, suomeksi Pietarin tehdas, syntyi samaan aikaan Pietarin kanssa, vuonna 1703. Olisikohan aihetta hieman päivittää Petroskoi-tietouttamme ja vilkaista mitä kaupunkiin tätä nykyä kuuluu?


Petroskoihin on viime vuosina avattu useita uusia hotelleja. Yläkuvassa on noin kolme vuotta sitten käyttöönotettu Onega Palace ja alla on kansainväliseen ketjuun kuuluva Park Inn Radisson-hotelli. Se avattiin joulukuussa 2013. Varustukseen kuuluu muun muassa kongressi- ja kokoustiloja sekä sauna- ja uima-allasosasto. Huoneita on 180.    



Oma majoituksemme oli sijoitettu vuonna 2010 valmistuneeseen hotelliin, jolla on suomenkielisenä nimenä Hotelli Äänislinna. Arkkitehtuuri poikkeaa tavanomaisesta ja edustaa näkemystä hieman rohkeammasta ulkoasusta. 

 
Monet uudet hotellit ovat aivan Äänisen rannalla. Tämä näkymä on tallennettu  myöhään illalla oman hotellihuoneemme parvekkeelta. Kuten näkyy, aurinko on jo alhaalla ja varjot ovat todella pitkiä. Kuitenkin, kaunista siistiä on myös rantabulevardilla.
  
Kaupungin perustamisen taustalla oli karjalaisten malmivarojen hyödyntäminen erityisesti sotateollisuutta varten. Ensimmäisen teollisen aktiivikauden, suuren Pohjan sodan perään, tuli reilusti sata vuotta myöhemmin toinen, kun Venäjä joutui Krimin sodassa taisteluihin Turkin kanssa. Silloin tykkien valamiseen tuotiin rautaa Suomestakin: ensin talvirahtina soitten poikki Laatokan rantaan, ja siitä laivalla tai jäätietä myöten Pietariin,  ehkä eteenpäin jopa Petrozavodskia kohti.
     Harkkorautaa rahdattiin Värtsilästä ja Ilomantsissa sijainneelta Möhkön ruukilta. Tunnetusti Krimin sodassa  taisteli suomalaisiakin miehiä. Toisen maailmansodan jälkeen sodassa tappion kärsineet suomalaiset olivat valmiit unohtamaan sodan aikaan Petrozavods-kaupungille antamansa Äänislinna-nimen. Puheissamme tuo Petroskoi-nimiseksi vakaantunut kaupunki oli yhä tunnettu teollisuudestaan. Rauhan tultua tuotannonalaksi tulivat Onega-merkkiset metsätraktorit. Kokorunkojuontoon tarkoitetut telakoneet ovat kuitenkin nyt jo väistyneet vanhentuneina ja Petroskoista on kehittynyt nykyaikainen hallinto- ja matkailukaupunki.
     Nykyinen asukasluku on pyöreästi 275.000. Sijainti Äänisen rannalla mahdollistaa Venäjän kanavilla liikennöivien pituudeltaan noin 125-metristen risteilyalusten poikkeamisen Petroskoihin. UNESCO:n maailmanperintö-luettelossa oleva Kižhin kirkko ja muu saarella oleva perinnerakennusten museomiljöö ovat suosittuja nähtävyyksiä. Petroskoista sinne pääsee kantosiipialuksella parissa tunnissa. 
 
 
Kuvat ylä- ja alapuolella: Yllä on Otto Ville Kuusisen patsas ja alla Leninin muistomerkki. Kolmas muistopatsas Petroskoissa on pystytetty Sergei Kirovin kunniaksi. Mies oli Stalinin läheinen kumppani, kunnes hän murhautti kilpailijakseen kokemansa aisaparin vuonna 1934.
 

 
 
 
 Sergei Kirovin patsas, etusormi opettavaisesti ojossa, on Petroskoissa. Siitä on tehty kopio myös toiseen Äänisen rannan kaupunkiin, Karhumäkeen.
 
  
 
Pajapellon ukon kuva-arkistoa tuli tulkittua hieman väärin. Siksi oikaisuna, että yllä on Pietari Suuren patsas, Tosin sekin Petroskoita komistamassa. Oikean käden ojennus kun on kahdella patsaaksi veistetyllä, se tässä taisi sotkea. Kiitokset tarkkasilmäiselle ja kohteliaalle lukijalle!
 
 
Petroskoin keskustassa sijaitsee tämä tuntemattoman sotilaan hauta. Siellä palaa ikuinen tuli.
 
 
Tuntemattoman sotilaan haudalla on lyhyt muistokirjoitus: Nimesi on tuntematon, sankarityösi kuolematon.
 
Turismin kehittäminen ja sitä tukeva rakentaminen näkyy olevan  kaupungissa yksi päällimmäinen asia. Ruplan huono kurssi on opettanut venäläisiä arvostamaan kotimaista tarjontaa. Se tuo väkeä Petroskoihinkin risteilyalusten matkustajina ympäri Venäjää olevilta alueilta. Toinen seikka johon huomio myös kiintyy, on ortodoksisen kirkon aseman vahvistuminen. Kirkkoja on kunnostettu ja avioliitot vahvistetaan siviilirekisterimenojen lisäksi useimmiten myös kirkossa.


 Keskustassa toimii useita ortodoksikirkkoja. Kuvissa yllä ja alapuolella on Aleksanteri Nevskin katedraali niin ulko- kuin sisäpuoleltakin. Kun olimme tutustumassa kuvien temppeliin, siellä oli parhaillaan menossa ortodoksinen messu.
 
 
 
Kirkon ikonostaasi yllä  ja alla on tuohuskynttilöiden pöytä.

 
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤


Venäläiset bisnesmiehet ovat tunnetusti rahoittaneet monia kirkkorakennuksia ja muita yhteiskunnallisia hankkeita. Eräs erikoisimmista lahjoituksista Petroskoin kaupungille on tämä Lontoossa sijaitsevan Big Ben kellotornin kopio pienoismallina. Kun se sijoitettiin keskeiselle paikalle rautatieaseman aukiolla, kaikki petroskoilaiset eivät jaksaneet asialle hurrata.



Ylä- ja alapuolella olevissa kuvissa on uusinta Petroskoita. Ostoskeskukset ovat täysin rinnastettavissa Euroopan metropolien vastaaviin. Tässä lajissaan uusimmassa on myynti- ja monenlaiseen viihdetoimintaan tarkoitettuja tiloja neljässä kerroksessa.
 Kauppa- ja viihdekeskus Lotos Plaza olikin mittavin rakennusprojekti Petroskoissa viime  vuosina. Avajaiset olivat joulukuussa 2014. Lotos Plaza on suurin Petroskoin ja koko Venäjän Karjalan kauppakeskus, sillä pinta-ala on 105 000 neliömetriä, siis yli 10 hehtaaria.

 
Valoisaa ja avaraa käytävätilaa. Viihdykettä antavat lukuisat kahvilat ja jäätelöbaarit.

 
Esa Karhun kyydissä matkanneita "turisteja" on istahtanut ostoskeskuksessa hetkeksi kahvitauolle.
 
Tämän päivän Petroskoi on ainakin kesäisessä asussaan varsin kaunis ja hyvin hoidettu kaupunki. Rakennuskantaa uusitaan ja suuria ostoskeskuksia ja uusia hotelleja on paljon. Uudet kerrostalot ovat jopa 8-9 kerroksisia. Seiniä "kaunistavat" valtavat mainostaulut parhaitten läntisten esikuvien mukaan. Ei todella uskoisi, että Neuvostoliiton romahtamisesta on aikaa vasta 25 vuotta. Vaikka puhutaankin paljon kansalaisvapauksien puutteista ja opposition tukahduttamisesta uusien lakien avulla, kaupunkikuvassa se ei näy. Ihmiset ovat välittömiä, ystävällisiä, ja karjalaisen sydämellisiä. Krimin ja Ukrainan tapahtumat tuntuvat Petroskoissa kaukaisilta vaikka kyse on saman kansakunnan operaatioista. Suurin osa ihmisistä toivoo kuitenkin voivansa elää rauhan olosuhteissa. Jokaisella asialla on siis ainakin kaksi puolta.

 
Ryhmämme piti tauon Viteleessä Laatokan rannan tuntumassa. Esa ja Liisa Karhulla oli mukana piknik-varustus kaasukeittimineen. Sillä syntyi nopeasti hernekeitto ja jälkiruokakahvit. Jokaiselle riitti, vaikka ryhmässä kuljettajineen oli mukana 26 henkilöä.

 
Ateria alkaa olla tarjoilukunnossa.

 
Hyvin maistuu ja ympäristö Laatokan rannassa on todella hieno.
 
Kiteeltä lähteneenä ryhmänä olimme kolmen päivän matkalla Petroskoissa. Entinen kaunis kaupunkihan siellä edelleen oli, monessakin mielessä jopa entistä ehompana!
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

 
Juhannustervehdys se on tämäkin, ehkä oma ennätyksensä; kesän ensimmäistä satoa kantanut mustikanvarsi. Lieneekö kenenkään muistissa, että jo 25. päivänä kesäkuuta olisi poimittu kypsiä mustikoita, kuten nyt juhannuspäivänä 2016?
 
Matkan kuva-antia ja tarinoitakin täydennetään ensi viikon alussa. Siksi blogiin kannattaa palata vielä uudemman kerran. Mutta tässä vaiheessa: Hyvää Juhannusta kaikille, niin matkaseurana olleille kuin lukijoillenikin!

lauantai 11. kesäkuuta 2016

Mainio kirja traktori- ja konemiehille




 Kiteeläissyntyinen Pekka Myyry kokosi vuonna 2014 komean kirjan vanhoista traktoreista. Mies on tunnettu suomalaisten konealan lehtien pitkäaikaisena avustajana. Tekstien aiheet ovat silloinkin monesti olleet vanhan tekniikan piiristä.

Pekka Myyry:
Suuri traktorikirja
368 s.
Readme.fi  2014

Kirjoittajalla on kokemusta useista ammateista. Muun muassa hän on toiminut traktorien huoltomiehenä Valmet-merkille. Sitä puuhaa oli Kiteelläkin kahteen otteeseen, viimeksi 1990-luvulla. Kirjoitustöillä kuitenkin on ollut iso osansa työnkuvassa ja kun Pekka on lisäksi melkoisen hyvä "vapaankäden" piirtäjä, osa kuvituksistakin on usein ollut hänen käsialaansa. Vaativaa piirustustyötä Myyry on tehnyt Valtralle ja myöhemmin Wärtsilä Dieselille toimiessaan molemmille korjauskäsikirjojen kuvittajana. Ikää on touhun miehelle tähän mennessä karttunut 53 vuotta.
Vanhat traktorit kiinnostava aihealue
Traktoreita maailmalta löytyy sisällöksi useampaankin kirjaan. Pekka  Myyry joutui tekemään ratkaisun tähän teokseen mahtuvista merkeistä, joita "kattauksessa" nyt on mukana toistakymmentä.  Ulkopuolelle jäivät vielä esimerkiksi Massey-Ferguson ja lukuisat saksalaismerkit, kuten Porsche, Deutz ja Hanomag. Jenkkitaustaiset Caterpillar ja John Deere sen sijaan ovat hyvin esillä. Britti-insinöörien näkemystä traktoreista taas edustavat vaikkapa Fordson, David Brown ja Nuffield.
     Kirjan taitto on isohkon sivukoon ansiosta sopivan "avara". Kiitoksen ansaitsee huolellinen oikoluku ja teksteistä mukavasti esiin nouseva hyvä suomenkielen hallinta. Uusi kirja samasta aiheesta onkin luvassa. Sen pitäisi valmistua keväällä 2017. Välillä tosin on jo syntynyt hienoja autoja esittelevä teos vuonna 2015. Nimi on Suuri suomalainen autokirja. Sivuja on 489 ja painoakin runsaasti kuvitetulla "järkäleellä" on yli kaksi kiloa.
Parhaillaan on työn alla Suuri moottoripyöräkirja, jonka ehtii myyntiin ensi jouluksi. Autokirja on sekin Readme.fi:n kustantama ja kuten jo kerrottiin, yhteistyö kustantajan kanssa jatkuu.
Pekka Myyryn kirja ei ole pinnallinen sipaisu
Myyryn kiinnostuksen kohteina traktorikirjan sisällöstä päätellen ovat olleet erikoisesti Valmet, itämerkit Belarus ja Zetor, sekä italialaiset Fiat, Lamborghini ja Same. Ne kaikki ovat saaneet laajan kerronnan teksteinä ja paljon hyviä kuvia. Italialaistraktorien esittelyä tukevat valmistajien historiallisista arkistoista saadut laadukkaat kuva-aineistot ja Pekalle ominaisella lupsakkaalla otteella kirjoitetut tarinat. Juuri kerronnan tyylistä johtuen lukijakokemus onkin tavallista antoisampi.
     On huomionarvoista, että kirjoittaja on tehnyt suuren taustatyön hakiessaan saatavilla olevista lähteistä paljon aineistoa, näin etenkin esiteltyjen traktorien syntyvaiheista. Usein Pekka vie lukijan niinkin kauas kuin 1900-luvun alkuvuosiin. Kirjaan kuuluu myös lähteitten luettelo. Osa niistä on aikaisemmin Suomessa julkaistuja konealan teoksia, mutta hyvin paljon tietoa on peräisin ulkomailta.
     Kimmokkeen kirjan tekemiseen antoi Bonnier-ryhmään kuuluvan kustantajan yhteydenotto. Myyry oli huomattu lehtitarinoittensa perusteella niin hyväksi kirjoittajaksi, että kustantaja pyysi Pekkaa laatimaan kirjan muotoisen esityksen traktoreista. Liikkeellelähtö kirjailijaksi oli miehen omien sanojen mukaan "rikollisen helppoa". Painos oli 2500 kappaletta ja se on periaatteessa loppuunmyyty. Joillakin kirjakaupoilla saattaa vielä olla yksittäiskappaleita samoin kuin niillä välittäjillä, joita on myyjinä esimerkiksi veteraanikonetapahtumissa.
     Jos kirjaa ei enää löytyisi itselle ostettavaksi, Kiteeltä ja muistakin kirjastoista, vaikkapa Keski-Karjalan alueella, teoksen voi toki lainata luettavaksi.

 

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Kiteen lukion hieno ylioppilasjuhla

Juhlatunnelmia Kiteesalissa 4.6.2016:
 
 
Kevätjuhlan ohjelmalehtisen asun suunnittelussa oli onnistuttu.
 
 

Kiteesalin näyttämö on valmis ottamaan vastaa kevään abiturientit. Lakit odottavat, että ne painetaan uusien ylioppilaiden kutreille. Näyttämö on kaunistettu juhlan arvoa vastaavalla tavalla.
 
 
Ryhmänohjaaja Sampo Pääkkönen kiitteli omassa puheessaan nyt lakkinsa saavaa abiturienttijoukkoa luovaksi ja aloitteelliseksi. Erityiset kiitokset saivat lukuisat yhdessä luodut tapahtumat, joista monista hän arveli syntyvän Kiteen lukioon uutta perinnettä. 
 
 
Lakitusjuhlaan kuului myös Kiteen lukion vs. rehtori Sirpa Kostamon puhe, jossa hän  käsitteli juhlaan tuomansa tervehdyksen lisäksi lukio-opetuksen uusia malleja. Kiteen lukiossakin ensi syksynä opintonsa aloittavat voivat valita joko entisen tai uuden opetussuunnitelman mukaiset kurssiohjelmat.

 
Nyt juhla on edennyt ajankohtaan, jolloin valkolakit painetaan päähän. Tässä kuvassa näkyy vain noin puolet lakinsaaneista.

 
Juhlan eräs ohjelmanumero oli ylioppilaiden kuorona esittämä J. Karjalaisen kappale Sankarit. Solistina oli Sara Kurkola, Idols-finalisti ja tämän kevään kiteeläinen ylioppilas hänkin.
 
 
Juhla on päättymässä, ylioppilaat saaneet ruusunsa, jäljellä on enää valokuvaus yhteiseen potrettiin. Yleisöä on paljon ja sääkin on vielä tässä vaiheessa lähes kesäisen lämmin.
 
 
Ryhmäkuvan osassa uusien ylioppilaiden kasvoista näkyy, että hetki on eräs elämän suurista täyttymyksistä. Juhlapukuinen joukko antaa hienon kuvan tämän päivän nuorisostamme. Voimme olla heistä syystäkin ylpeitä!


Näin isovanhempinakin oli hienoa päästä mukaan juhlaan. Yllä yhteispotretissa ovat Kiteen lukion ylioppilaat keväältä 2016. Valkolakin sai 51 nuorta.
 Alakuvassa on näkymä Kiteenlahdesta, siinä on Kankaalan pihapiiri maantien suunnasta. Siellä juhlittiin erään nuoren neitosen, oman pojantyttären, valkolakkia.