Syksyinen vierailu Inkerin kirkon juhlaan

Otsikkokuviksi sopinevat nämä kaksi otosta. Yläkuva on juuri avausvaiheeseen valmistuneesta uudesta Prisma-tavaratalosta. Suomalaisyritysten liikemerkit ovat yleisiä tämän päivän Pietarissa ja muuallakin lähialueella. S-ryhmälläkin on Pietarissa sekä hotelleja, että tavarataloja. Tämä uusi Prisma sijaitsee noin 50 kilometrin päässä Viipurista Pietarin suuntaan.

Kun matkamme pääkohde oli nimenomaan Inkerin kirkon "päämaja" Keltossa, toinen otsikkokuva on sieltä. Messun lopussa olevan ehtoollisen asettamissanoja on lausumassa kutsujamme piispa Aarre Kuukauppi oikealla ja hänen vasemmalla puolellaan on avustajana nuorempi Inkerin kirkon pappi.

Kiteen Mieskuoro teki syyskuun 14-16. päivinä matkan Pietariin ja Kelttoon. Ryhmässä oli kaikkiaan yli 30 henkeä, joista laulajia oli parikymmentä, sitten osalla miehiä seurana olivat puolisot ja muutama muukin  kuoron ystävä oli joukossa. Kulttuurikaupunki oli ja on edelleen ehtymätön uusienkin elämysten lähde, mutta pääasiana oli tutustua Inkerin kirkon nykypäivään ja siihen, miten tähän on tultu. Kuoro oli Sortavalassa avustamassa messua keväällä 2007, kun siellä asetettiin luterilaiaen kirkon virkaan venäläissyntyinen kirkkoherra, nuori isä Anton. Silloin juhlassa virkaansiunaamisen tehnyt Inkerin kirkon piispa Aarre Kuukauppi esitti kuorolle vierailukutsun tulla tutustumaan Kelttoon kirkon päätoimipaikkaan, pappisseminaariin ja uuteen kirkkoon, jotka kaikki sijaitsevat siellä, tarkemmin Kolpinon kylässä. Yllä oleva kuva otettiin Tali-Ihantalan taistelujen muistomerkistä, kun joukko oli jo paluumatkalla sunnuntaina 16.9.2012.

Liput liehuvat, Venäjän lippu, Inkerin lippu ja Inkerin kirkon oma viiri. On uuden kirkon 20-vuotisjuhla. Vuonna 1992 saatiin valmiiksi suurelta osin suomalaisen rahoitusavun  turvin komea uusi kirkko. Arkkitehtisuunnittelukin on Suomesta, sillä kirkon on piirtänyt arkkitehti Pentti Kärki Joensuusta.

Lippukuva kohti sinitaivasta ja seesteisiä poutapilviä

Hotellin parvekkeelta otettu kuva kohti Nevaa ja rannan valtaväylillä kulkevaa liikennettä. Kaupungin yleisilme on kovasti siistiytynyt sitten neuvostovuosien. Voisi melkein sanoa, että kaupunkikuva alkaa muistuttaa mitä keskieurooppalaista metropolia tahansa.

Kelton kirkon alttaritaulu on seitsemän metrin korkuinen lasimaalaus.

Kantavina rakenteina ovat Suomessa valmistetut liimapuupalkit. Vaalea puu lisää sisätilojen valoisuuden tuntua ja on muutenkin upea materiaali kirkkosaliin, jossa on istumapaikkoja 300-350 sanankuulijalle.

Väliin yksi näkymä eräästä Pietarissa sijaitsevasta kirkosta. Kiteen mieskuorona olimme jo 15.9. lauantaina vierailulla ja päivällisellä Pyhän Marian kirkossa Pietarin keskustassa. Sinnekin kirkko saattiin kunnostettua Suomen Kirkon Keskusrahaston avulla. Se taas tuli mahdolliseksi, kuin presidentti Jeltsin palautti ukaasillaan kaikki Neuvostoliiton aikaan valtiolle otetut kirkkorakennukset maa-alueineen,  ne aikaisemmin omistaneille kirkkokunnille. Pyhän Marian seurakunta ei maa-alueiden osalta ole voinut ottaa alkuaan sille kuulunutta kokonaista korttelia itselleen, sillä alueella on paljon myöhemmin rekennettuja liike- ja asuinkiinteistöjä , eikä niiden lunastaminen ole Inkerin kirkon voimavaroilla mahdollista.

Kivierämaa tarvitsee keitaita. Siksi tässä kuvassa on "välipalana" perisuomalaisia mustikoita elokuussa 2012 kotinurkilta löytyneinä.

Lähes parasta metsän antia ovat monen mielestä juuri aromikkaat puolukat. Tässä sellaisia on puhelimen kameralla tallennettuina perin kauniilla sammalta ja jäkälää kasvavalla metsäpohjalla.

Palaamme jälleen Kelton kirkon 20v. juhlaan Kolpinossa. Paikallinen kirkkokuoro esiintyy viehättävän johtajansa ja kirkon urkurin, Maria Väisän johdolla.

Oma joukkomme sai useaan kertaan esiintymisvuoron. Lauloimmehan jo lauantaina Pyhän Marian kirkossa ja sunnuntaina Keltossa kolmeen eri kertaan; Messun lisäksi avustimme ehtoollisen viettoa ja saimme vielä yhden esiintymisen varsinaisessa vuosijuhlassa.

Jumalanpalveluksen ja  juhlan välillä oli yhteinen riuokailu. Kun kirkko oli ääriään myöten täynnä jo jumalanpalveluksessa, kansaa ruokittiin seurakuntasalin lisäksi ulkosalla. Tässäkin joukossa istuu useita Kiteeltä tulleita vieraita.

Silmätäänpä välillä nyt hetken tyhjään kirkkosaliin. Kelttoon oli juuri saatu uudet urut ja sekin oli juhlapäivän eräs ilonaihe. Nyt voidaan tarpeen mukaan valita tilaisuuteen sopiva soitin, sillä aikaisemmat urut mahtuvat jatkossakin olemaan paikallaan salin toisella seinustalla. Uudet urut toimivat digitaalitekniikalla ja kokoonsa nähden soittimesta löytyy vakuuttava määrä äänikertoja ja soundeissa runsaasti variaatioita urkurin taitojen niin salliessa.

Kotiinlähtö on mielessä. Nyt jo väljemmässä  ruokapöydässä istuvat oikealla Kiteen Mieskuoron johtaja Hannu-Heikki Hakulinen vaimonsa Erikan kanssa. Toisella puolella pöytää lähimpinä ruokailevat Martti Tiainen ja Seija Timonen, hekin oman ryhmämme jäseniä. Kotimatka alkoi pian. Kiitokset vielä jälkikäteenkin meistä huolehtineille Merja Kramsulle Pyhän Marian kirkon tiloissa Pietarissa sekä hyvän päivällispöydän meille valmistaneille emännille siellä. Hyvänä muistona on meille myös kuoronjohtaja, urkuri ja Kelton kirkon sihteeritehtäviä hoitava Maria Väisä, hänen sydämellinen ystävällisyytensä!  Kiitämme vielä erikseen Inkerin kirkon piista Aarre Kuukauppia, sillä juuri hanen viiden vuoden takainen ystävällinen kutsunsahan meidät tälle matkalle toikin!

Vanhempaa ja uudempaa katseltavaa tekniikan parissa - ja muutenkin

Kuluneen kesän moniin tapahtumiin on mahtunut erilaiseen tekniikkaan ja koneisiin liittyneitä teemoja ja käyntikohteita. Tähän blogiin olen koonnut hajanaisen kokoelman otoksiani. Järjestyskin on sattumanvarainen, mutta kuvatekstein koetan luoda jonkinlaista selvyyttä kohteisiin ja paikkoihin, joissa kuvia on otettu. Yllä on Allgaier AP17-traktori kuvattuna Kuhmon rompe-ja perinnekonepäivillä heinäkuun loppupuolella  2012.

Kuhmossa oli tämä 1930-luvun museoitu  Harrikkakin, jolla annettiin peräreen kanssa talvellakin kyytiä Lapin savotoiden ukkoherralle.

Vaaleanvihreä upea ajopeli on Sunbeam-motskari 1950-luvun alusta. 500-kuutioinen moottori oli aikansa suurimmasta päästä. Kuva otettiiin Veteraanirallissa, Veteraanimoottoripyöräklubin kokoontumisessa Lappeenrannan Rauhassa perjantaina 3.8.2012.

Suomalaisharrastajien veteraaniajokkeihin kuuluu paljon neuvosto- ja muita itävalmisteisia moottoripyöriä. Tässä on sivuvaunullinen Ural, joita meilläkin sotien jälkeen oli paljon jokapäiväisessä liikenteessä.

Edellisen ajopelin sisarmalli, mutta tarkemmin tutkimatta saattaa olla myös Dnjepr tai K750-malli, jotka samoin kuin Uralkin, pohjautuivat sotienedellisiin BMW-boksereihin.

Veteraanirallin vanhimpia vierailijoita oli tämä 1920-luvun Harrikka, jonka sinne ajamalla toi savonlinnalainen Juhani Ruponen.

Veteraaneja ne nämä mopotkin ovat. Kolme herrasmiestä vieraili viikonlopun tapahtumassa perävaunullisilla ajokeillaan.

Tämä otos on Kesälahdelta, jossa juuri päättyi 20. Ponutaival. 3-5. 2012 päivinä koolla oli taas yli 600 motoristia. Kuvassa on kolme trikea, kolmipyörämoottoripyörää. Tavallisin tekniikka on kuplavolkkarista,  mutta myös Honda Gold Wing- ja Harley-Davidson- koneita niissä käytetään.

Tämän ajan huippua edustaa  Bemarin GTL1600-matkapyörä. Mallinimi kertoo moottorin kuutiotilavuuden ja kuusi sylinteriä takaavat sen, ettei tällä ajokilla ensimmäisenä jalkoihin jää!

Ponutaival-kiertoajelu 2012 suuntautui tällä kertaa Tohmajärven Saariossa sijaitsevaan voimalaitosmuseoon. Ylläoleva kuva on generaattorihallista ja kohde on automaattisesti toiminut kierrosnopeuden säädin.

Vanhassa laitoksessa oli kolme turbiinia generaattoreineen. Tässä kuvassa on niistä yksi.

Saarion voimalaitoksen mittaripaneeli kertoi ennen digiaikaa monenlaista valvontaa tukevaa tietoa. Viimeinen toimintavuosi oli 1984 ja sitten otettiin käyttöön nykyinen automattiohjauksella toimiva laitos, jonka teho on paremman turbiinin ja kehittyneemmän tekniikan ansiosta moninkertainen aikaisempaan, vuonna 1907 valmistuneeseen koneistoon verrattuna.

Voimalaitosmuseokäynnin päätteeksi kokoonnuttiin kahveille Vilhemiinaan Kiteellä. Kolmisenkymmantä mukanolijaa olivat tyytyväisiä kiertoajelun antiin.

Omana ajopelinä on monesti tänä kesänä ollut viime talven kuukausina peruskunnostettu Honda GL650 Silver Wing Interstate-pyörä (Huh-huh, kunka pitkä mallinimi!). Kaikkiaan uusia kilometrejä kesän aikana on mittariin ilmestynyt pian nelisentuhatta.

Pehmeämpää ihmisyyden piirrettä edustaa tämä otos lauantailta 4.8.2012: Oman emännän koulu- ja kasvinkumppanit kokoontuivat jälleen muistelemaan lapsuuden kultaisia vuosia ja kertomaan viimeisimmät kuulumiset. "Kankaanperän tyttöjen" perinne on jatkunut jo kymmenkunta vuotta.

Loppusilmäyksenä palaamme vielä Kuhmon perinnekonepäiviin 21-23.7.2012. Traktoriparaatissa nähtiin monien muiden lisäksi myös tämä upeasti entisöity Nuffield 10/60-malli.

Itänaapurin pienokainen on tämä 2-sylinterisellä bensakoneella varustettu Belaruksen linkkuohjattu traktori. Jos näitä olisi yhä myynnissä, monen kesämökin isännän sormet varmasti syyhyäisivät moisen hienouden omistajaksi pääsemistä.

Aika karu on tämä alkuperäisenä säilynyt ja pitkän päivätyön aikananaan tehnyt Hanomag R28-dieseltraktori. Takapyörien rengaskoko 9x42 ei ollut paras mahdollinen varustus varsinkaan pehmeille mutasuopelloille. Kiteellä vastaava Hanomag-malli oli aikanaan Misolassa Aarne ja Viljo Hurskaisella.

Järvenpäästä tai Hyvinkäältä oli tullut omavalmistetraktorinsa kanssa nuori mies, joka kokosi traktorin pääasiassa Lada 1200-henkilöauton tekniikan pohjalle. Venäläisin kirjaimin kirjoitettu nimi Malenkaja Kolhosnitsa voisi kääntyä suomeksi muotoon "Pieni Kolhoosityttö". Paljon on ollut osissa sovittelemista, kun mm. perä voimansiirtoineen on Ladan taka-akselistosta kavennettu!

Hektisen kesän tapahtumia kuvakollaasina

Blogihiljaisuutta on kestänyt lähes anteeksiantamattoman kauan. Puuhaa on ollut yllin kyllin, ulkotöitä ja monenlaista harrastamista. Nämä muutamat alle liitetyt kuvat saavat kertoa pienen otoksen siitä, missä papan aika on kesän viikkoina kulunut. Terveyskin on ollut kunnossa, joten mikäpä hätä tässä on ollut puuhaillessa!

 Kyläkirjahanke lepää kesätauolla, sillä tekstinlaatijankin on tarpeen ottaa aikalisä ja miettiä etenemisen suuntaa. Tavoite on silti entinen, siis jouluksi sen pitäisi olla kansissa. Kiveenhakattu aikataulu sekään ei ole, sillä jos suunnitelma tuntuu liian kovalta, siirtäminen on toki mahdollista. Ylläoleva kuva: Kiteenlahden kylä avautuu maantieltä katsoen laakeina peltoina. Kun pistäytyy metsän kätköön, löytyy yllättävänkin jylhiä kalliomaisemia. Kuvassa Käräjäkivinä tunnetun kallion  kuvetta Kalliolan Huhtilaisten maalla.

Kehnonkallio rajoittui ennen järvenlaskuja Kiteenjärveen. Sen järvenpuoleinen ja seinänjyrkkä sivu on liki kaksikymmentä metriä korkea. Tämä otos on siltä kohtaa, jossa kallionlaki on laakeinta. Kuvan voisi luulla olevan jostakin Lapin perukoilta mutta ei, Kiteenlahtea tämäkin on.

Pöllälänmäeltä itää kohti katsottaessa avautuu näkymä perinnemaisemakylän peltoalueille. Lähimpänä on Kalmistolan Toropaisen talo ja kauempana ovat Timolan pihat.

Läheltä ja kauempaa piirtynyttä kuvansisältöä: Etualalla kukkiva pihlaja ja koivu oikealla tuovat mieleen Kronid Gogolevin taulut. Niissä puukaiverruksiin on usein otettu mukaan ikään kuin kehyksinä etualalla olevia puunlehvästöjä. Kuva otettiin Vaaranmäeltä kohti  Helmisten ja Kalliolan Huhtilaisten taloa.

Varsin hempeää toukokuun lopun vihreyttä Salmensillalta Kiteenjärven suuntaan. Kiteenjärven laskujoessa on pienenä laajentumana kaunis lampi, joka on kuvassa etualalla. Olemme usein sokeita "liian" lähellä olevalle kauneudelle!

Hyypiin puolella ja  Ylä-Timolasta kohti järvenrantaa sijaitsee tämä komea siirtolohkare, nimeltä Rieskankivi. Kuva ei tee sille oikeutta, sillä ympäristössä on lukuisia pienempiä järkäleitä, kaikkiaan jopa kymmeniä. Tämäkin paikka on maantiestä vain muutaman sadan metrin päässä, mutta kiireiseltä kulkijalta monesti tuntemattomana ja ainakin se on jäänyt läheltä katsomatta.

  

Sitten silmäys kesän muihin rientoihin: Niistä maistiaiskuvana viime lauantain 14.7. otos Varmon kyläkaupan kesämarkkinoilta. Tapahtumassa oli todella paljon väkeä.

Toinen otsikkokuva on Puhoksen perinnepäiviltä 7-8.7. Vanhojen koneiden harrastaja toi sinne kokoelman menneitten vuosikymmenten moottorisahoja. Silloin olivat miehetkin vielä rautaa, kun saha saattoi painaa parikymmentä kiloa!

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Sateinen kesä, mutta poutaa ja lämpöäkin on päiviin mahtunut. Tapahtumia on paljon, kaikkeen ei ehdi eikä ole tarpeenkaan. Muutamat kuvat kertovat tuokioista toukokuulta lähtien. Ylläoleva kuva on Ilomantsin luterilaisesta temppelistä jossa olimme mukana motoristikirkossa toukokuun lopulla.

Tämä kuva on Pielisen ympäriajon lähdöstä Kuoringan levähdyspaikalta. Aamulla paistoi vielä aurinko ja sää oli muutenkin kesäisen lämmin.

Pielisen ympäriajo on kesäkuun ensimmäisen viikonlopun perinteinen aktiviteetti. Sinnekin ehdimme mukaan, vaikka hyvä sää oli tiedetysti epävarma. Paluumatkaa Liperin Kuoringasta Kiteelle säesti kohtalaisen voimakas, jatkuva sade.

Viikko ennen juhannusta kokoontuivat Veteraanikuorma-autoilijat Kiteen Tolosenmäkeen. Satakunta ajokkia Veekmas-pihapiirissä olivat komea näkymä menneitten vuosikymmenten ajoneuvohistoriaan. Pohjois-Savosta mukaan tullut hanuristi viihdytti yleisöä sekä lauantain, että sunnuntain aikana.

Keltanokka-Foordi malliltaan 40-luvulta ja samoin vuoden 1940-mallia oleva Mercedes-Benz L3000D-kuorma-auto ovat kiinnostuneiden syynissä. Sunnuntai 17.6.

Sortavalan laulujuhlia elvytetään suomalaisten ja venäläisten yhteistyönä. Kiteen mieskuoro oli mukana 7-8.7 viikonlopun tapahtumissa. Kuva on Seurahuoneen auditoriosta ja tilanteessa mieskuoron johtaja Hannu-Heikki Hakulinen johtaa  Sortavalan Akateemisen naiskuoron ja Kiteen mieskuoron yhteisesti laulamaa kansanlaulua Karjalan kunnailla.

Vakkosalmen laululava sunnuntaina 8.7. Kiteen mieskuoro on jälleen esiintymässä ja lauluna on tällä kertaa kuoron oman laulajan Vesa Honkasen kappale Ystävä eilinen.

Perhejuhliakin kesään mahtuu. Kuva on rippijuhlasta Kiteen kirkossa 8.7.

Kirkkokansaa Kiteen kirkon pihalla. Ripille päässeitä nuoria odotetaan kukitettaviksi.

Puhoksen perinnepäivillä ei kahteen viimeiseen vuoteen ole ollut nähtävänä paljonkaan vanhoja koneita. Perinne saisi palautua, sillä kaikkialla muuallakin tapahtuman painopiste on vahvasti vanhan tekniikan parissa. Toivoa sopii, että tulevina vuosina niin Puhossalon Hurskaiset kuin muutkin, vaikkapa harrastemaamoottoreiden omistajat, palaisivat ruotuun rikastuttamaan tapahtumaa. Toki muullakin perinteellä on arvonsa, mutta verrataanpa Puhoksen tapahtumaa vaikka Oulaisten tai Hyvinkään vastaaviin tapahtumiin, niin huomaa kuinka iso merkitys vanhoilla trakroreilla ja -moottoreilla perinnepäivien kokonaissisällölle on.

Kuten jo alussa kerrottiin, Hermanni Niemisen kyläkaupan tämänkesäiset markkinat olivat  Varmossa lauantaina 14.7.  Heikki Arpisen kunnostaman  Zetor-taktorin kuva on otettu sieltä. Tapahtuma kokosi jälleen monisatalukuisen yleisön. Näyttää siltä, että kesäisille  kylätapahtumillekin  on tilausta ja hyvä vain kun ihmiset jakavat niitä puuhata. Kiitokset taas Hermannille ja Sannelle, kivaa siellä oli!

Talonpoikainen vuodenkierto

Muurahaisten munitus oli suosittua sivuansiopuuhaa varsinkin 1950- ja 1960-luvuilla. Tässä isä ja poika kokoavat pesän sisältöä seulottavaksi, jolloin munat saa eroteltua muusta pesän materiaalista.

Talonpoikainen vuodenkierto

Perinteinen talonpito vähine koneineen oli lähes ympäri vuoden työntäyteistä puuhaa. Näin elettiin maaseudulla ainakin sotiin asti ja monessa talossa vielä pitkälle 1950-lukua. Käsipelissä tehdyt heinätyöt, viljan korjuu sirpillä leikaten ja riihessä puiden kuuluivat tavalliseen vuodenkiertoon. Toki joskus päästiin irti sen verran, että juhannuksen seutuun oltiin perheen voimin saunavastojen taitossa ja silloin mukaan otettiin katajainen voirasia, piimäleili, ruisleipää ja joskus kuivattua kalaakin. Syksyiset marjastusmatkat antoivat nekin tervetullutta vaihtelua muuten raskaaseen puurtamiseen.

Koneet tulivat suuremmin avuksi vasta 1950- ja 1960-luvuilla. Nykyään ei enää heiniä nostella hangoilla seipäille, eikä viljankorjuussakaan ole sirppiä ja lyhteitä näkynyt puoleen vuosisataan. Tähän tarinaan on koottu kuva-aineistoa erään maalaiskylän, Kiteellä sijaitsevan Kiteenlahden elämästä menneeltä vuosisadalta. Kuvat ovat peräisin kylän asujaimiston vanhoista albumeista, jotka on luovutettu kirjoittajan käyttöön tekeillä olevaa kylähistoriakirjaa varten. Ehkä ne palauttavat hyvällä tavalla mieleen ajan, joka oli toisaalta työntäyteistä, mutta myös niin elämänmakuista, että sitä miltei kaiholla muistelee.

Kiteenlahden suopelloilla on kasvatettu nurmien lisäksi viljaa ainakin jokiperkauksen jälkeen 1930-luvulta lähtien. Tässä kuvassa kauraa korjataan elonleikkuukoneella lyhteille ja seipäälle nostoa varten. Ajankohta on syksy 1956.

Kalliolan Huhtilaisten ja Peräpihan Matikaisten hevosia yhteisessä potretissa isäntineen kesällä 1936.

Taukoa pidetään työn lomassa. Hiidenjoen uomalla perkaustyössä vuonna 1935 työmaalla oli siirrettävä oma kahvilansa ja yhtenä kaivajana mukana ollut harmonikkamies näkyy ottaneen lepohetkellä soittopelinsä esiin.

Aadam Valonen sirkkelisahurina 1940- ja 1950- lukujen taitteessa. Käyttövoimana on autonmoottori ja apuna sahaamassa oikealla ovat Aallon veljekset Pertti ja Iiro Kiteenkylästä.

Kankaalan veljeksiä ja naapurin miehiä kuvassa Kankaalan höyrysahalla 1930-luvun alussa.

Kalliolan Huhtilaisen uuden talon rakennustyömaalla 1959.Alkaen toisesta oikealla: rekennusmiehinä Heimo Vasarainen, Sulo Imberg, Matti Malinen, Heikki Malinen ja Antti Holopainen.

Kylä nuoria miehiä Soutelemassaa Kiteenjoella Kiteenlahdessa 1920-luvulla. Perää pitää Kalle Huhtilainen ja soutamasssa on Alapihan Antti Timonen. Oikella istuu ehkä Augus Vuorjoki.

Losolan Havukaisten pellolla leikataan talkooovoimin ruista. Kuva on kesältä 1930.

Havukkalanmäen miehiä kuivikesammaleen ajossa. Kuva on vuosilta kohta sotien jälkeen.

Tässäkin kuvassa on väkeä Heinsyrjän ja Losolan suunnilta. Yhteisellä marjastusmatkan piknik-aterialla ollaan ja ajankohta on 1920-luvun loppuvuosilta.