Ohi ovat taas heinäpoudat ja kesähelteet

Nostalgisin tuntein heinäpellolla. Kalusto on 1960-luvulta ja kuski mallia juuri ennen toista maailmansotaa!

Kuluneen kesän piirteisiin kuului harvinaisen aikaisessa ollut kasvustojen kehitys. Harvoin kuivan heinän korjuu ehtii vuoroon jo ennen juhannusta. Nyt kävi niin, samoin kuin sekin, että kauranpuinnit alkoivat heti elokuun alkupäivinä. Se on liki kolme viikkoa normaalia aikaisemmin. Kuvassa pöyhitään heinäluokoa kesäkuun puolessa välissä.

Suomen kesä on lyhyt, niinhän sen olemme lukemattomia kertoja kuulleet. Kuluneessa sanonnassa on sekä totta että harhaa. Pitkän talven jälkeen viimein saapuvaan kevääseen ja kesään kohdistuu suuria toiveita ja odotuksia. Kesän viikot tuntuvat mennä huiskahtavan yllättävällä vauhdilla ohi. Mutta paljon tapahtumia noihin hektisiin pariinkymmeneen viikkoon mahtuu!

Kehkeytyvän luonnon kanssa yhtä jalkaa käyden miltei unohtaa oman ikänsä ja rajalliset, vielä mahdollisesti edessä olevat elinvuotensa. Kesä tempaa mukaansa niin nuoret kuin vanhatkin. Kun itse saa katsella kaikkea siihen liittyvää pirtin ikkunasta ja kotipihalta näkyvästä, alati vaihtuvasta maisemakortista, tuntee itsekin olevansa osa tuota luonnon suurta näytelmää.

Kesän jälkeen tulevaa talvea varten pitää varustautua monin tavoin: Oma lajinsa on hankkia kuivia polttopuita pakkaspäivien tarpeisiin. Ja parempi vielä, jos ne saavat odotella ja kuivua pinossa peitettyinä tai liiterissä vuoden, pari. Nämä vantterat pöllit ovat ukkelille omanlaisensa lopputili sieltä Perämetsästä, joka keväällä hakattiin. Korjuukoneen tasaus- ja hylkypätkille ei juuri polttopuuta parempaa käyttöä löydy.

Sama Dexta kuin heinäpellolla se tässä pyörittää pilkontaruuvia. Kyseessä ei tosin ole miehelle niin rankka puuha, kuin kuvasta voisi päätellä.

Kesä alkaa jättää hyvästejään. Näky puutarhan läpi naapurin pellolle kertoo syksyn värien tulosta maisemaan.

Tuttuja ja pitkäaikaisia tovereita tavattiin ruskan merkeissä Kolilla. Tässä aloitellaan yhteistä kävelylenkkiä raikkaassa syyssäässä.

Elokuun viimeisillä viikoilla tulivat vihdoin jo odotetut sateet. Sää oli vielä melko lämmin, joten sienet ampaisivat vauhdilla kasvuun. Syyskuun alussa alkaneella sienestyskaudella saatiin koreihin tosi hyvänlaatuisia haaparouskuja ja "karvalaukkuja", joista muutamia sellaisia tässäkin poseeraa syysvärisessä metsäpohjassa.

Yhden aamupäivän korjuutulosta Kiteenlahden ja Satulavaaran sienimetsistä. Kelpaa näistäkin rouskuista tehtyjä herkkuja maistella vaikkapa joulukinkun höysteenä!

Loppusyksyn antia ovat myös puolukat. Tämä kuva on otettu varsinaisesta terapiametsästä: Metsäpohjassa viihtyvä jäkälä kertoo, ettei peloteltu ilmastomuutos ja saasteet ole sentään kaikkea tuhonneet. Värikylläinen näkymä on oikeastaan eräs luonnon suurista taideteoksista.

Aamukasteiset puolukat ovat kypsiä ja herkullisia. Kelpaa noita talveksi talteen poimia!

Ei kotiintuomiksi pelkästään kuvia tälläkään kertaa tullut: Pari sankoa täyttyi puolukoista ja kun mustikatkin vielä maukkaina odottelivat poimijaansa, piti niitäkin kotiinlähtiessä muutamat litrat poimia. Kesä on tosin ollut ihana, mutta onhan syksylläkin puolensa!

Vai kuinka?

Reissu tehtiin, kuvia ja tarinoita Pärnusta ja Riikasta

Ravintola Lido Väinäjoen rannalla Riikassa.

Lidon sisäänkäynnin pylväskujaa.

Matkan pisimmällä olleena kohteena oli Riika. Ryhmä purkatuu bussista kiertoajelun jälkeen ja varaustautuu kävelykierrokselle vanhaan kaupunkiin. Tässä vaiheessa sade oli hellittänyt, mutta ei pitkäksi aikaa, sillä kohta sadevarusteet olivat tarpeen. Kaikilla niitä ei ollut, joten lämmin kesäsade kasteli ainakin itseltäni hartiat likomäriksi.

Muita nähtävyyksiä oli paljonkin, mutta yksi joensuulaisen matkatoverin kameranlaukaus osui kohti matkanjohtajaa, jollaisena yritin johdatella sukuseuraväkeä matkan kiemuroissa parhaani mukaan. Silti suurin rooli oli kuljettajallamme Tarmo Mielosella ja Pärnussa ja Riikassa meitä luotsanneella Maija-opppaalla.

Yli puoli vuotta suunnitelmana ollut retki Baltiaan on siis nyt takana. Pärnun säät olivat mitä parhaita, mutta toinen kohde, Riika, otti vieraansa vastaan sateella. Hieno hansakaupunki tuli silti tutummaksi ja sade häiritsi oikeastaan vain kävellen tehtyä kierrosta vanhaan kaupunkiin. Tarinan otsikkokuvina on otoksia Baltian suurimmasta ruokaravintolasta, joka sijaitsee neljän kilometrin päässä Riikan keskustasta.

Otoksissa näkyvästä mahtavasta hirsilinnasta tuli miltei pääkohde koko Riikassa käynnille. Sellaisia bufee-pöytiä näkee harvoin ja ruokalajeja on kymmenittäin. Tosin ensimmäinen käynti oli vasta opettelua suuren tarjonnan antamien mahdollisuuksien hyödyntämiselle.

Menomatkalla Tallinnan satamassa. Laiturissa on Tallink-varustamon pika-alus Star, jolla teimme paluumatkan sunnuntaina 14.8. Menomatkalla yövyimme Baltic Princess -laivassa ja aamiaisen jälkeen suuntasimme bussilla Pärnua kohti.

Savonlinnalaisen rakennusliike Mikko Revon 1970-luvun alussa rakentama Viru-hotelli on edelleen eräs Tallinnan maamerkeistä.

Perillä ollaan! Tohmajärveltä, Kiteeltä ja pääkaupunkiseudulta lähteneitä matkalaisia asettui yhteiseen potrettiin Pärnun keskustassa.

Tässä ollaan jo matkalla kohti Riikaa. Kuva on otettu Latvian rajalla Iklan raja-asemalta. Tullimuodollisuuksia ei ollut, matka jatkui ilman tarkastuksia, kuten kahden EU-valtion rajalla kuuluukin.

Sateinen Riika, mutta silti kesäisen lämmintä.

Näkymä kohti Väinäjoen rautatiesiltaa. Lähellä oikealla sijaitsee vanha kaupunki, eräs Riikan nähtävyyksistä.

Vaikka kaupunki kärsi pahasti sota-ajan pommituksissa, sen arvorakennukset ovat nyt entistäkin ehommassa kunnossa.

Lido-ravintolan tarjoilutiskien alkupäätä.

Tämä kuva on Pärnusta. Kuvauspaikka oli vanha kaupungin portti ja näkymä avautuu majoituspaikkaamme, Spa-hotelli Viikingiä kohti.

Kesäinen katunäkymä Pärnun keskustasta.

Sunnuntai-aamuna 14.8. oltiin siinä vaiheessa, että kotimatka on edessä. Laukkuja kuormataan ja matka Tallinnan satamaa kohti alkaa. Via Baltica-tie Tallinnasta Pärnuun, Riikaan, Vilnaan ja edelleen Puolaa kohti on nykyään hyvässä kunnossa. Väylien parantamiseen kerrotaan käytetyn runsaasti EU-varoja.
Sunnuntai-iltana oltiin Helsingissä. Osa seurueesta erosi ryhmästä jo satamassa. Kotimatkalla jäi reisulla saatuja uusia tuttavia Kuusankoskelle ja suurin osa jatkoi Pohjois-Karjalaa kohti. Yhteinen näkemys oli, että sukuseurojen yhteisiä kesämatkoja tehdään jatkossakin. Pallo on nyt Matikaisten sukuseuralla, joka sai tehtäväkseen ideoida kesän 2012 matkaa. Mukavaa oli reissussa, mutta hyvä oli palata taas takaisin kotimaisemiinkin!

Elokuisia matkoja, seuraavaksi Baltiaan

Elokuuta eletään ja uusia ennätyksiä syntyy jälleen, kun koskaan aikaisemmin ei kauranpuintiin ole päästy näin varhain. Otsikon kuva on otettu keskiviikkona 3.8 ja moreenipellon kaura on täysin tuleentunutta. Poudan ansiosta tai syystä, mutta aikainen oli kylvöaikakin, toukokuun ensimmäisellä viikolla. Vaikka jyväkoko jää pieneksi, hehtolitrapainot ovat liki normaaleita ohuen kuoren takia. Suopelloilla vilja valmistuu vielä parisen viikkoa. Jos pahoja ukkossateita ja myrskyjä ei enää loppukesästä tule, sieltä saattaa laariin tulla jopa normaalia hieman parempiakin hehtaarisatoja.

Mihinkäs seepra raidoistaan: Ponutaival-tapahtumassa piti jälleen pistäytyä. Sade häiritsi sen verran, että osa kauimmista tulijoista jättäytyi tällä kertaa kotimaisemiinsa. Mutta iso joukko Kesälahdelle taas kokoontui, kaiketi päiväkävijöineen noin kuusisataa motoristia.

Seniorikuskin luottamustehtävä on ollut ainakin puolenkymmentä kertaa toimia kiertoajelun vetäjänä. Tässä ollaan tutustumassa vanhan Puhoksen maisemiin ja kuullaan palanen sieltä kerrottua historiaa.

Tämänvuotinen pääkohde oli kotiseutumuseo, joka sijaitsee vanhassa jyvämakasiinissa Kiteen keskustassa. Vastassa olivat oppaat Olavi Lautamäki ja Kalervo Rinne. Kiitokset heille! Kuvassa poseerataan museon edustalla.

Samana viikonloppuna 5-7.8., oli lähellä toinenkin motoristikokoontuminen. Joensuun Linnunlahdelle kokoontuivat Suomen veteraanimoottoripyöräklubin jäsenet ajopeleineen. Siellä kävi paljon yleisöä tutustumassa hienoihin motskareihin. Aktiiviharrastajia oli mukana lähes kuusisataa ja muita vieraita näyttelyihin tutustui lähes parintuhannen henkilön joukko. Kuvassa on hieno Sunbeam-moottoripyörä noin vuodelta 1952.

Tämä entisöity jenkkipyörä Indian on todella vanhaa vuosikertaa, se on valmistunut 1920- ja 1930-lukujen taitteessa.

Hieman rosoisempi on tämä vanha Harrikka. Se on täydellisesti alkuperäinen, joten sitä ei ole haluttu entisöidä, sillä nykyisellään se on jopa uudestaan rakenneltua arvokkaampi.

Indian-merkkiä on tämäkin vanha peli. Aikaisemmassa kuvassa sellainen oli nelisylinterisenä, mutta tämä on Harley-Davidsonien tapaan kaksipyttyinen.

Unkarista peräisin on alkuaan tämä Pannonia, joka on tehtaan valmistamista ja Suomeen asti päässeistä ehkä viimeisimpiä, Sen valmistusaika lienee 1960-luvun lopulta. Kotelointi oli aikaisemmin harvinaista tavallisissa katupyörissä. Tässä mallissa se on vielä peltiä, joten "muoviluodista" ei voi puhua.

Linnunlahdella tavattiin tuttuja menneiltä vuosilta, yhteisissä kaupoissa ja kokoontumisissa kavereiksi saatuja. Tämä kanssamme samassa pöydässä istuva Markku Anneli-puolisoineen tuli Joensuuhun Punkalaitumelta. Ja moottoripyörällä tietenkin!

Mutta nyt uusiin tunnelmiin! Tallinnan satamaa kohti lähdetään matkaamaan keskiviikkona 10.8. Kiteeläislähtöisten sukuseurojen yhteiselle matkalle Pärnuun ja Riikaan sonnustautuu 48 matkalaista. Toivottavasti sää suosii meitä ja sydänkesän viimeisten viikkojen Baltia näyttää jälleen parhaita puoliaan!

Tallinnasta, sen eräästä kauniista puistosta otetussa kuvassa kohti merta, näkyy kauempana suomalaisturistejakin kuljettava risteilijä.

Oma laivamme menomatkalla on hieno Baltic Princess ja sunnuntaina 14.8 pyyhällämme takaisin nopealla Tallink Star-aluksella.

Menomatkalla poimimme muutaman tulijan bussiin Etelä-Karjalasta ja suurempi etelän joukko tulee Länsisatamaan. Siellä jaetaan maihinnousuliput ja muu tarvittava rekvisiitta, joka on tarpeen matkan onnistumiselle. Pärnussa torstaina 11.8. meillä on paikallinen opas pari-kolme tuntia kestävällä kiertoajelulla. Sama opas lähtee mukaamme myös Riikaan perjantaina 12. elokuuta. Saamme siten myös jo ajomatkalla oleviin nähtävyyksiin asiantuntevaa opastusta. Ruokapaikka Riikassa on näillä näkymin Riikan ylpeys, suuri Lido recreation center, edullisine bufee- tarjoiluineen. Ja Riikahan on eräs Euroopan hienoimmista kesäkaupungeista.

Lähdemme siis myönteisin odotuksin matkaan!

Kesän 2011 lämpöä ja kuvamuistoja sen riennoista

Lämmin ja monella tavalla suotuisa kesä alkaa kääntyä kohti syksyä. Jaakon päivä on takana, mutta kovin kylmää kiveä ei siitä tainnut uimavesiin vielä tulla. Helle jatkuu ja se alkaa näkyä kasvustoissa, kun pihanurmikot ja laidunnurmet kellastuvat. Viljapellotkin vaalenevat ennenaikaisesti. Otsikon kuva otettiin perunankylvön aikoihin, toukokuun lopulla. Silloin kesän vihreys oli vasta parhaassa kehittymisen vaiheessa. Pakkasesta kärsinyt tuijapensas kertoo edellisen talven kylmyydestä, mutta pilvikirsikka kesti talven hyvin ja kukkii pellon pientareella.

Kesäkuun kulttuuririentoihin kuului vierailu ystävyyskuoron johtajan syntymäpäiville Sortavalaan. Kiteen mieskuoron edustajina kävimme onnittelemassa kuusikymppistä päivänsankaria. Tässä hän johtaa kuoroaan juhlan kunniaksi järjestetyssä konsertissa.

Tämä kuva on juhlakaronkasta. Pöydän päässä seisoo kuoronjohtaja Valentina Voronetskaja ottaen vastaa onnitteluja. Vuorossa ovat kuoron omat onnittelut, jossa puhumassa on laulaja Marina Kudlai. Valentinan pojat, Aleksander ja Peter, istuvat vastatusten pöydän päässä.

Tässä on kuva Strömforsin ruukin idyllisestä puukirkosta Ruotsinpyhtäältä itäiseltä Uudeltamaalta. Siellä oli heinäkuun toisena sunnuntaina tyttärentyttäremme Marin rippijuhla.

Rippilasten joukko alttarilla. Kesäisen sunnuntain konfirmaatioon osallistui kuusitoista nuorta.

Kirkon portailla tilaisuuden päättyessä odotellaan rippilapsia onniteltaviksi ja kukkakimppuja availlaan.

Niin kuin kesäiset säät, kesän riennot vaihtuvat tämän tästä erilaisiin ja tunnelmat niiden mukana. Tässä ollaan motoristiretkellä Itä-Savossa. Kuva otettiin Hanhivirran lossilla Enonkoskella.

Lakkiaisviikonlopun perinteinen motoristitapahtuma on Pielisen ympäriajo, joka toteutettiin nyt ja 40. kertaa. Kuva on lähtöpaikalta Kuoringan rannalta Liperin Käsämässä. Mukana oli parisataa motoristia. 4.6.2011.

Ikärasismia ei ainakaan tässä ajotapahtumassa tunneta. Blogintekijä palkittiin pokaalilla, jonka jakoperuste oli se, että satuin olemaan nyt jo 40. Pielisen kierroksen vanhin kuljettaja.

Motskarin väri vaihtui harmaasta punaiseen heinäkuun alussa. Entinen ajokki odottelee pian saavutettavaa museointi-ikää ja parikymmentä vuotta nuorempi Honda antaa nyt kyytiä. Kuva on mp-parkkipaikalta Vapaudenpuiston vierestä Joensuussa.

Puhoksen perinnepäivät olivat tänä kesänä hieman erilaiset mihin on jo ehditty tottua. Maamoottorit ja muut vanhat puksuttajat olivat vähemmistönä, mutta ehkä ensi kesänä noita nyt kaivattuja vehkeitä on taas enemmän. Silti Puhoksessa kävi heinäkuun toisena viikonloppuna noin kaksi ja puolituhatta perinteestä kiinnostunutta ihmistä.

Oman osallistumiseni Puhoksen tapahtumaan ratkaisi muutaman vanhan tekniikan harrastajan pyyntö. Tässä siellä aurinkoa paistattelee keväällä kunnostettu Dexta ja viime syksynä kierrätystarvikkeista koottu puunajokärry.

Kuhmossa on vahvaa harrastuneisuutta vanhoihin koneisiin. Tämän vuoden teema siellä oli Sisu-kuorma-auton 80-vuotishistoria. Mutta tässä kuvassa on vanha Belarus-traktori. Lauantai 16.7.

Zetor on monen harrastajan mielestä kiinnostava kunnostuskohde. 1950 ja 1960-luvuilla se oli yleisimpiä traktoreita Suomessa, kun länsituonti oli kauan rajoitettua. Kuhmossa oli nähtävänä kymmenkunta erilaista Zetor -traktoria.

Kuljettajan mukavuus ja ergonomia yleensäkin ei ollut ensisijainen suunnittelutavoite, kun tätä Fordson N27-mallia hahmoteltiin Amerikassa 1920-luvulla. Piikkipyörähirmua esitellään ajonäytteellä Kuhmossa lauantaina 16. heinäkuuta.

Siinä oli muutama kuvatunnelma kesän viikoilta. Blogi saattaa uinua ainakin elokuisia syyskesän iltoja odotellen. Ehkä sitten taas saa ajatuksia kootuksi pitempiin teksteihinkin. Siihen saakka näkemiin!

Lopuksi vielä yksi kuva Kuhmosta. Se on näkymä lipunmyyntipaikalta ja etualalla ensiesittelynä maamoottoreita ja traktoreita. Itse alue on paljon laajempi ja tapahtumaan tulee toistuvasti kesä kesän jälkeen 6000-7000 kävijää.